Armon Seurakunta Joensuun uskontunnustus 2026

Alkuperäisen uskonnustuksen käännös englannista suomeksi:

© 2021 Agricola teologinen instituutti ja tekijät

Muokkaukset:

© 2026 Armon Seurakunta Joensuu, Matti Itkonen ja Roger Oehrli

Lontoon Baptistien 1689 uskontunnustus saatavilla paperiversiona kirjakaupoista, esim. Adlibris.

Voit lukea kirjaa kätevästi myös Android-laitteellasi AndBible -sovelluksella.

Lähdekoodit ja jakelulupatiedot Githubissa.

Luku 1: Raamattu

1. Pyhät Kirjoitukset ovat ainoa riittävä, varma, ja erehtymätön perusta kaikelle pelastavalle tiedolle, uskolle ja kuuliaisuudelle. 2. Tim. 3:15–17; Jes. 8:20; Luuk. 16:29, 31; Ef. 2:20 [Raamatunkohdat, joista tunnustuksen osat nousevat] Vaikka luonnon valo sekä luomakunnan ja kaitselmuksen teot todistavat Jumalan hyvyydestä, viisaudesta ja voimasta, niin että ihmiset eivät voi itseään puolustaa, ne eivät ole riittäviä antamaan sitä tietoa Jumalasta ja hänen tahdostaan, mikä on tarpeen pelastukseen. Room. 1:19–21; Room. 2:14,15; Ps. 19:1–3 Siksi Herra näki hyväksi monta kertaa ja monella eri tavalla ilmoittaa itsensä ja julistaa tahtonsa seurakunnalleen. Hepr. 1:1 Myöhemmin tämä kaikki saatettiin kokonaan kirjoitettuun muotoon totuuden paremmaksi säilyttämiseksi ja julistamiseksi sekä kirkon perustaksi ja lohdutukseksi lihan turmelusta, Saatanan ja maailman pahuutta vastaan. Tämä muodostaa Pyhän Raamatun, joka on välttämättömän tarpeellinen, koska Jumalan aiemmat tavat ilmoittaa tahtonsa kansalleen eivät enää jatku. Sananl. 22:19–21; Room. 15:4; 2. Piet. 1:19, 20

2. Raamattuun, tai kirjoitettuun Jumalan sanaan, kuuluvat nyt kaikki Vanhan ja Uuden testamentin kirjat, jotka ovat nämä:

Vanha Testamentti:

- Ensimmäinen Mooseksen Kirja

- Toinen Mooseksen Kirja

- Kolmas Mooseksen Kirja

- Neljäs Mooseksen Kirja

- Viides Mooseksen Kirja

- Joosuan kirja

- Tuomarien Kirja

- Ruutin kirja

- Ensimmäinen Samuelin kirja

- Toinen Samuelin kirja

- Ensimmäinen kuninkaiden kirja

- Toinen kuninkaiden kirja

- Ensimmäinen aikakirja

- Toinen aikakirja

- Esran kirja

- Nehemian kirja

- Esterin kirja

- Jobin kirja

- Psalmien kirja

- Sananlaskujen kirja

- Saarnaajan kirja

- Laulujen laulu

- Jesajan kirja

- Jeremian kirja

- Valitusvirret

- Hesekielin kirja

- Danielin kirja

- Hoosean kirja

- Joelin kirja

- Aamoksen kirja

- Obadjan kirja

- Joonan kirja

- Miikan kirja

- Naahumin kirja

- Habakukin kirja

- Sefanjan kirja

- Haggain kirja

- Sakarjan kirja

- Malakian kirja

Uusi testamentti:

- Evankeliumi Matteuksen mukaan

- Evankeliumi Markuksen mukaan

- Evankeliumi Luukkaan mukaan

- Evankeliumi Johanneksen mukaan

- Apostolien teot

- Kirje roomalaisille

- Ensimmäinen kirje korinttilaisille

- Toinen kirje korinttilaisille

- Kirje galatalaisille

- Kirje efesolaisille

- Kirje filippiläisille

- Kirje kolossalaisille

- Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille

- Toinen kirje tessalonikalaisille

- Ensimmäinen kirje Timoteukselle

- Toinen kirje Timoteukselle

- Kirje Titukselle

- Kirje Filemonille

- Kirje heprealaisille

- Jaakobin kirje

- Ensimmäinen ja toinen Pietarin kirje

- Ensimmäinen, toinen ja kolmas Johanneksen kirje

- Juudaksen kirje

- Johanneksen ilmestys

Kaikki nämä Jumala on inspiroinut niin, että ne ovat uskon ja elämän ylin ohjeistus. 2. Tim. 3:16

3. Ne kirjat, joita yleisesti kutsutaan apokryfikirjoiksi ja joilla ei ole jumalallisen inspiraation alkuperää, eivät kuulu Raamatun kaanoniin. Siksi niillä ei ole arvovaltaa Jumalan seurakunnassa eikä niitä muutenkaan hyväksytä eikä käytetä muuten kuin inhimillisinä kirjoituksina. Luuk. 24:27, 44; Room. 3:2

4. Raamatun auktoriteetti, johon on uskottava, ei riipu kenenkään ihmisen tai kirkon todistuksesta vaan se riippuu täysin Jumalasta (joka on itse totuus), sen kirjoittajasta. Siksi Raamatun arvovalta on vastaanotettava Jumalan sanana. 2. Piet. 1:19–21 ; 2. Tim. 3:16; 1. Tess. 2:13; 1. Joh. 5:9

5. Jumalan seurakunnan todistus liikuttaa ja johdattaa meitä kohti Raamatun korkeaa ja suurta kunnioitusta. Taivaalliset asiat, opin vaikuttavuus, Raamatun kirjoitustyylin majesteettisuus, kaikkien sen osien yksimielisyys, sen tarkoitus (joka on kaiken kunnian antaminen Jumalalle), ihmisen pelastuksen ainoan keinon täydellinen julkituominen sekä monet muut erinomaiset ja ainutlaatuiset asiat, nämä kaikki todistavat Raamatun olevan Jumalan sanaa. Mutta meidän täysi vakuuttuneisuutemme ja luottamuksemme Raamatun erehtymättömästä totuudesta sekä jumalallisesta auktoriteetista toteutuu Pyhän Hengen sisäisenä työnä. Tämä Hengen työ todistaa sanan kautta ja sanassa meidän sydämessämme.

Joh. 16:13,14; 1. Kor. 2:10–12; 1. Joh. 2:20, 27

6. Jumalan koko neuvo, joka koskee kaikkia tarpeellisia asioita hänen kunniastaan, ihmisen pelastuksesta, uskosta ja elämästä, on joko ilmaistu Raamatussa, tai voidaan johtaa Raamatusta hyvällä ja välttämättömällä päättelyllä. Siihen ei tule koskaan lisätä mitään Hengen uusia ilmestyksiä tai ihmisten perinteitä. 2. Tim. 3:15–17; Gal. 1:8, 9 Me tunnustamme kuitenkin, että Jumalan Hengen sisäinen valaisu on tarpeen sen pelastavan ymmärryksen saamiseksi, joka on ilmoitettu sanassa. Joh. 6:45; 1. Kor. 2:9–12 Lisäksi on joitakin ihmisten ja yhdistyksien toimia koskevia jumalanpalveluksen ja seurakunnallisen toiminnan seikkoja, joista on säädettävä luonnollisen järjen ja kristillisen harkinnan valossa. Tällaisten säädösten on seurattava Jumalan sanan aina noudatettavia yleisiä määräyksiä. 1. Kor. 11:13, 14 ; 1. Kor. 14:26, 40

7. Kaikki asiat Raamatussa eivät ole itsessään yhtä selkeitä eivätkä yhtä selviä kaikille ihmisille. 2. Piet. 3:16 Kuitenkin ne asiat, jotka on välttämätöntä tietää, uskoa ja noudattaa pelastuksen vuoksi, on ilmaistu ja avattu niin selvästi Raamatun kohdissa, etteivät ainoastaan oppineet vaan myös oppimattomat voivat tavanomaisin keinoin saavuttaa riittävän ymmärryksen niiden suhteen. Ps. 19:7; Ps. 119:130

8. Hepreankielinen Vanha testamentti (heprea oli vanhastaan Jumalan kansan äidinkieli Room. 3:2 ) ja kreikankielinen Uusi testamentti (kreikka oli siihen aikaan kansojen keskuudessa parhaiten tunnettu kieli) ovat Jumalan välittömän inspiraation tulosta. Jumalan erityisen huolenpidon ja kaitselmuksen ansiosta nämä alkutekstit on pidetty puhtaina kautta aikojen. Siksi ne ovat aitoja tekstejä. Seurakunnan tuleekin kaikissa uskontoa koskevissa väittelyissä vedota lopulta vain näihin teksteihin. Jes. 8:20 Koko Jumalan kansalla ei ole alkukielten tuntemusta, mutta heillä on kiinnostus Raamattuun ja heitä kehotetaan lukemaan Ap.t. 15:15 ja tutkimaan Joh. 5:39 näitä kirjoja Jumalan pelossa. Siksi nämä kirjat on käännettävä jokaisen kansan kielelle 1. Kor. 14:6, 9, 11, 12, 24, 28 niin, että Jumalan sana asuisi runsaasti heissä, jotta he voisivat palvella oikein Jumalaa ja voisivat saada itselleen toivon Raamatun pitkämielisyydestä ja lohdutuksesta. Kol. 3:16

9. Raamatun tulkinnan erehtymätön normi on Raamattu itse. Siksi silloin, kun kysytään minkä tahansa raamatunkohdan todellista ja täyttä merkitystä (joita ei ole monia vaan vain yksi), sitä tulee etsiä niiden muiden kohtien avulla, joissa asiasta puhutaan selkeämmin. 2. Piet. 1:20, 21; Ap.t. 15:15, 16

10. Pyhän Hengen antamat Pyhät Kirjoitukset ovat yksin se ylin tuomari, joka päättää kaikista uskonnollisista kiistoista, kaikkien kokousten päätöksistä, muinaisten kirjoittajien mielipiteistä, ihmisten opeista ja yksityisistä hengistä. Tämän tuomarin tuomioon meidän tulee tyytyä. Näissä Kirjoituksissa meidän uskomme löytää viimeisen sanansa. Matt. 22:29, 31, 32; Ef. 2:20; Ap.t. 28:23

Luku 2: Jumala ja Pyhä Kolminaisuus

1. Herra meidän Jumalamme on yksi elävä ja todellinen Jumala, 1. Kor. 8:4, 6; 5. Moos. 6:4 jonka olemassaolo on hänessä itsessään Jer. 10:10; Jes. 48:12. Hän on ääretön olemukseltaan ja täydellisyydeltään. Hänen olemustaan ei kukaan voi ymmärtää paitsi hän itse. 2. Moos. 3:14 Hän on kaikkein puhtain Henki, Joh. 4:24 näkymätön, ilman ruumista ja osia tai aistivaikutelmia. Hänellä yksin on kuolemattomuus. Hän asuu valossa jota kukaan ei voi lähestyä. 1. Tim. 1:17; 5. Moos. 4:15, 16 Hän on muuttumaton, Mal. 3:6 suunnaton, 1. Kun. 8:27; Jer. 23:23 iankaikkinen, Ps. 90:2 käsittämätön, kaikkivaltias, 1. Moos. 17:1 joka tavalla ääretön, mitä viisain, kaikkein pyhin, Jes. 6:3 kaikkein vapain ja kaikkein absoluuttisin. Hän toimii kaikissa asioissa oman muuttumattoman ja oikeudenmukaisen tahtonsa mukaisesti Ps. 115:3; Jes. 46:10 . Hän toimii oman kunniansa puolesta Sananl. 16:4; Room. 11:36 niin, että hän on kaikkein rakastavin, armollinen, laupias, pitkämielinen, antelias hyvyydessä ja totuudessa sekä vääryyksiä, rikkomuksia ja syntejä anteeksiantava. Hän palkitsee niitä, jotka etsivät häntä uutterasti. 2. Moos. 34:6, 7; Hepr. 11:6 Hän on samanaikaisesti kaikkein oikeudenmukaisin ja kaikkein kauhistuttavin tuomioissaan. Neh. 9:32, 33 Hän vihaa kaikkea syntiä Ps. 5:5, 6 eikä suinkaan tule vapauttamaan syyllistä. 2. Moos. 34:7; Naah. 1:2, 3

2. Jumalalla on koko elämä, Joh. 5:26 kunnia, Ps. 148:13 hyvyys Ps. 119:68 ja siunauksellisuus itsessään ja itsestään käsin. Hän on yksin itsensä kanssa kaikkeen riittävä eikä tarvitse mitään luomaansa luontokappaletta eikä kunniaa luoduiltaan. Job. 22:2, 3 Sen sijaan hän tuo ilmi oman kunniansa heissä, heidän kauttaan, heille ja heidän ylleen. Hän on ainoa olemisen perusta josta, jonka kautta ja johon kaikki asiat liittyvät. Room. 11:34–36 Jumalalla on suvereeni hallintavalta ylitse koko luomakunnan ja hän voi tehdä kaikella tai kaikelle mitä tahansa hän katsoo hyväksi. Dan. 4:25, 34, 35 Hänen silmissään kaikki on avointa ja tulee ilmi. Hepr. 4:13 Hänen tietonsa on rajaton, erehtymätön ja itsenäinen suhteessa luotuihin niin, että mikään ei ole hänelle sattumanvaraista ja epävarmaa. Hes. 11:5; Ap.t. 15:18 Hän on kaikkein pyhin kaikissa neuvoissaan, kaikissa teoissaan Ps. 145:17 ja kaikissa käskyissään. Enkelit ja ihmiset ovat velvollisia osoittamaan hänelle sitä ylistystä, Ilm. 5:12–14 palvelusta tai kuuliaisuutta, jota luotujen tulee Luojalle osoittaa sekä mitä tahansa muuta hän tahtoo vaatia heiltä.

3. Tässä jumalallisessa ja äärettömässä Olemuksessa on kolme persoonaa, Isä, Sana tai Poika ja Pyhä Henki, 1. Joh. 5:7; Matt. 28:19; 2. Kor. 13:14 jotka ovat yhtä olemusta, voimaa ja iankaikkisuutta. Jokaisella on koko jumalallinen olemus, kuitenkaan jakamatta tätä olemusta. 2. Moos. 3:14; Joh. 14:11; 1. Kor. 8:6 Isä ja Poika ovat yhtä Joh. 14:11,18 ja Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta Joh. 15:26; Gal. 4:6, ollen myös yhtä heidän kanssaan Apt. 5:3-4, 1. Kor. 3:16, Matt. 28:19. Kaikki kolme ovat äärettömiä ja vailla alkua ja ovat siten yksi Jumala, jota ei tule erottaa hänen luonnossaan tai olemuksessaan. Silti nämä kolme erottuvat toisistaan useilla tunnusomaisilla ominaisuuksilla ja henkilökohtaisilla suhteilla. Kolminaisuuden totuus on kaiken uskonyhteytemme perusta Jumalan kanssa ja lohduttava riippuvuutemme hänestä.

Luku 3: Jumalan säätämys

1. Jumala on säätänyt iankaikkisuudessa Jes. 46:10; Ef. 1:11; Hepr. 6:17; Room. 9:15, 18 mitä viisaimman ja pyhimmän oman tahtonsa neuvosta vapaasti ja muuttumattomasti kaiken sen mitä tulee tapahtumaan. Synnin alkuperä ei kuitenkaan ole Jumalassa, eikä hänellä ole mitään osallisuutta siihen, Jaak. 1:13; 1. Joh. 1:5 ei myöskään luotujen tahtoa pakoteta. Luoduilta ei ole myöskään otettu pois*Toimittajan huomautus: Termi tarkoittaa tapahtumaa joka ei ole väistämätön.*kontingenssin vapautta eikä toissijaisen syyn asemaa, vaan nämä on vahvistettu. Ap.t. 4:27, 28; Joh. 19:11 Tässä säädöksessä Jumalan viisaus näkyy kaiken ohjaamisena, ja hänen voimansa ja uskollisuutensa osoitetaan hänen säädöksensä toteutumisessa. 4. Moos. 23:19; Ef. 1:3–5

2. Vaikka Jumala tietää kaiken sen, mikä tapahtuu tai voi tapahtua kaikissa mahdollisissa oletetuissa tilanteissa, Ap.t. 15:18 ei hän ole säätänyt mitään tapahtumaan ennaltatietämisensä perusteella eikä myöskään etukäteen tekemiensä tilanneolettamuksien perusteella. Room. 9:11, 13, 16, 18

3. Jumalan säädöksestä ja hänen kunniansa ilmentämiseksi toiset ihmiset ja enkelit on ennalta määrätty (tai ennalta asetettu) iankaikkiseen elämään, 1. Tim. 5:21; Matt. 25:34 hänen armonsa kirkkauden ylistykseksi. Ef. 1:5, 6 Toiset on jätetty elämään synneissään, mikä johtaa heidät oikeudenmukaiseen tuomioon, hänen oikeudenmukaisuutensa kirkkauden ylistykseksi. Room. 9:22, 23; Juud. 4

4. Kyseiset ennalta pelastetut ja tuomitut enkelit ja ihmiset on määritelty konkreettisesti ja muuttumattomasti. Heidän lukunsa on niin varma ja tarkka, että sitä ei voi lisätä eikä vähentää. 2. Tim. 2:19; Joh. 13:18

5. Ne ihmiset, jotka ovat ennalta määrätty elämään, Jumala on ennen maailman luomista hänen ikuisen ja muuttumattoman tarkoituksen mukaan sekä hyvän tahtonsa salaisen neuvon mukaan valinnut Kristuksessa iankaikkiseen kunniaan. Tämän valinnan hän on tehnyt pelkästä vapaasta armostaan ja rakkaudestaan Ef. 1:4, 9, 11 ; Room. 8:30; 2. Tim. 1:9; 1. Tess. 5:9 ilman mitä tahansa muuta luotua seikkaa. Nämä seikat eivät olleet ehtoja valinnalle tai vaikuttaneet hänen valintaansa.¹² Room. 9:13, 16; Ef. 2:5, 12

6. Kun Jumala on osoittanut valitut kunniaan, hän on ikuisen ja kaikkein vapaimman tahtonsa nojalla ennaltamäärännyt myös armon välineet. 1. Piet. 1:2; 2. Tess. 2:13 Siksi Kristus lunastaa 1. Tess. 5:9, 10 ne valitut, jotka ovat langenneet syntiin Aadamissa. Hänen Henkensä kutsuu heidät vaikuttavasti uskoon Kristuksessa. Henki tekee heissä työtään silloin kun katsoo hyväksi. Heidät vanhurskautetaan, otetaan lapsiksi, pyhitetään Room. 8:30; 2. Tess. 2:13 ja pidetään uskossa pelastukseen. 1. Piet. 1:5 Kristus lunastaa ainoastaan valitut, jotka on kutsuttu, vanhurskautettu, otettu lapsiksi, pyhitetty ja pelastettu. Joh. 10:26; 17:9; 6:64

7. Tätä ennaltamääräämisen korkean salaisuuden oppia on tarkasteltava erityisellä varovaisuudella ja huolella. Kun ihmiset noudattavat sanassa ilmoitettua Jumalan tahtoa ja ovat sille kuuliaisia, niin he voivat olla varmoja vaikuttavasta kutsumuksestaan 1. Tess. 1:4, 5; 2. Piet. 1:10 ja siksi vakuuttuneita iankaikkisesta valinnasta. Siten tämä oppi on ylistyksen, Ef. 1:6; Room. 11:33 kunnioituksen ja Jumalan ihailun aihe. Se antaa aihetta nöyryyteen Room. 11:5, 6, 20 ja ahkeruuteen ja tarjoaa runsaan lohdutuksen kaikille, jotka ovat vilpittömästi kuuliaisia evankeliumille. Luuk. 10:20

Luku 4: Luominen

1. Alussa Jumala Isä, Poika ja Pyhä Henki Joh. 1:2, 3; Hepr. 1:2; Job. 26:13 katsoi hyväksi iankaikkisen voimansa, viisautensa ja hyvyytensä kunnian ilmentymänä, Room. 1:20 että hän loi ja teki tyhjästä maailman ja kaiken mikä siinä on, näkyvän ja näkymättömän kuuden päivän kuluessa. Ja se kaikki oli hyvää. Kol. 1:16; 1. Moos. 1:31

2. Kun Jumala oli luonut kaikki muut luontokappaleet, hän loi ihmisen, miehen ja naisen. 1. Moos. 1:27 Hän loi heille järjelliset ja kuolemattomat sielut. 1. Moos. 2:7 Näin hän valmisti heidät siihen elämään Jumalaa varten, johon heidät myös luotiin. Heidät tehtiin Jumalan kuvaksi varustettuina tiedolla, vanhurskaudella ja todellisella pyhyydellä. Saarn. 7:29; 1. Moos. 1:26 Jumala kirjoitti lain teot heidän sydämiinsä Room. 2:14, 15 ja hän antoi heille myös voiman täyttää tämän lain. Siihen kuului mahdollisuus käskyjen rikkomiseen, ja heille jätettiin oma vapaa tahto, joka oli altis muutoksille. 1. Moos. 3:6

3. Tämän heidän sydämiinsä kirjoitetun lain teot lisäksi he saivat käskyn olla syömättä hyvän ja pahan tiedon puusta. 1. Moos. 2:17 Kun he noudattivat tätä käskyä, he olivat onnellisia yhteydessään Jumalaan ja hallitsivat luontokappaleita. 1. Moos. 1:26, 28

Luku 5: Jumalan kaitselmus

1. Jumala, joka on kaiken hyvä Luoja, äärettömässä voimassaan ja viisaudessaan ylläpitää, johtaa, järjestää ja hallitsee kaikkia luotuja, tekoja ja asioita Hepr. 1:3; Job. 38:11; Jes. 46:10, 11; Ps. 135:6 suurimmasta vähäisimpään Matt. 10:29–31 mitä viisaimman ja pyhimmän kaitselmuksensa kautta. Tähän tarkoitukseen ne myös luotiin. Tämän hän tekee erehtymättömän ennaltatietämisen ja oman tahtonsa vapaan ja muuttumattoman neuvon mukaan, viisautensa, voimansa, oikeudenmukaisuutensa, äärettömän hyvyytensä ja laupeutensa kunnian ylistykseksi. Ef. 1:11

2. Vaikka Jumalan ennaltatietämisen ja säädöksen mukaan (ensimmäisenä syynä) kaikki tapahtuu muuttumattomasti ja erehtymättömästi, Ap.t. 2:23 niin ettei mitään tapahdu sattumalta tai ilman hänen kaitselmustaan, Sananl. 16:33 hän kuitenkin määrää saman kaitselmuksen perusteella nämä asiat tapahtumaan välttämättömästi, vapaasti tai kontingentisti (toissijaisen syyn luonteen mukaan). 1. Moos. 8:22

3. Jumala käyttää tavallisessa kaitselmuksessaan eri keinoja, Ap.t. 27:31, 44; Jes. 55:10, 11 mutta hän on silti vapaa toimimaan ilman niitä, Hoos. 1:7 niiden yläpuolella Room. 4:19–21 ja niitä vastaan Dan. 3:27 niin kuin hän hyväksi näkee.

4. Jumalan kaikkivaltias voima, tutkimaton viisaus ja ääretön hyvyys ovat tulleet ilmi hänen kaitselmuksessaan niin, että hänen suvereeni suunnitelmansa ulottuu ensimmäiseen syntiinlankeemukseen ja kaikkiin muihin enkelien ja ihmisten syntisiin tekoihin asti. Room. 11:32–34; 2. Sam. 24:1, 1. Aik. 21:1 Näitä tapahtumia ei ole vain sallittu, vaan hän myös mitä viisaimmin ja voimakkaimmin rajoittaa ja muuten käskee ja hallitsee niitä. 2. Kun. 19:28; Ps. 76:10 Moninaisina taloudenhoitoina nämä palvelevat Jumalan pyhiä tarkoituksia. 1. Moos. 50:20; Jes. 10:6, 7, 12 Tämä kaikki kuitenkin tapahtuu niin, että heidän tekojensa syntisyys kehkeytyy vain luodusta eikä Jumalasta, joka kaikkein pyhimpänä ja vanhurskaimpana ei ole eikä voi olla synnin syy taikka hyväksyjä. Ps. 50:21; 1. Joh. 2:16

5. Kaikkein viisain, oikeudenmukaisin ja armollisin Jumala antaa lapsilleen usein erilaisten houkutusten ja sydämen turmeltuneisuuden aikoja. Näin Jumala ojentaa lapsiaan aikaisemmista synneistä tai paljastaa heille heidän sydämensä turmeltuneisuuden ja petollisuuden, jotta he nöyrtyisivät. Näin Jumala nostaa heidät entistä lähemmäksi itseään, niin että ihmisten tuki on pysyvästi Jumalassa. Jumala tekee ihmiset tarkkaavaisiksi kaikkia tulevia synnin houkutuksia vastaan, ja muita oikeudenmukaisia ja pyhiä tarkoituksia varten. 2. Aik. 32:25, 26, 31; 2. Kor. 12:7–9 Mitä tahansa Jumalan valituille kuitenkin tapahtuukaan, se tapahtuu hänen asetuksensa mukaisesti, hänen kunniakseen ja heidän hyväkseen. Room. 8:28

6. Niiltä pahoilta ja jumalattomilta ihmisiltä, jotka Jumala vanhurskaana tuomarina on tehnyt sokeiksi heidän aiempien syntiensä tähden Room. 1:24–26, 28; Room. 11:7, 8 ja joiden mielet hän on kovettanut, ei hän ainoastaan epää armoa (joka olisi voinut valaista heidän ymmärryksensä ja sydämensä), 5. Moos. 29:4 vaan hän myös joskus ottaa pois heiltä heille annetut lahjat. Matt. 13:12 Jumala asettaa heidät alttiiksi tilanteille, joissa he turmeltuneina tekevät syntiä. 5. Moos. 2:30; 2. Kun. 8:12, 13 Jumala jättää heidät himoihinsa, maailman viettelyksiin ja Saatanan vallan alle. Ps. 81:11, 12; 2. Tess. 2:10–12 Näin he kovettavat itsensä niillä samoilla keinoilla, joita Jumala käyttää muiden pehmittämiseksi. 2. Moos. 8:15, 32; Jes. 6:9, 10; 1. Piet. 2:7, 8

7. Koska Jumalan kaitselmus ulottuu kaikkiin luotuihin, niin hän myös pitää erityisellä tavalla huolta seurakunnastaan ja järjestää kaikki asiat sen parhaaksi. 1. Tim. 4:10; Aam. 9:8, 9; Jes. 43:3–5

Luku 6: Ihmisen syntiinlankeemus, synti ja sen rangaistus

1. Jumala loi ihmisen rehelliseksi ja täydelliseksi ja antoi hänelle vanhurskaan lain, joka olisi ollut elämäksi, jos hän olisi sen pitänyt. Hän uhkasi ihmistä kuolemalla lain rikkomisesta, 1. Moos. 2:16, 17 mutta ihminen ei kuitenkaan kauan pysynyt tässä kunniassa. Saatana käytti käärmeen oveluutta vietelläkseen Eevan. Sitten Saatana käytti Eevaa vietelläkseen Aadamin, joka ilman minkäänlaista pakkoa tietoisesti rikkoi luomisen yhteydessä saatua lakia ja heille annettua käskyä syödessään kiellettyä hedelmää. 1. Moos. 3:12, 13; 2. Kor. 11:3 Tämän Jumala katsoi hyväksi, oman viisaan ja pyhän tahtonsa mukaisesti sallia. Hän oli niin säätänyt omaksi kunniakseen.

2. Tämän synnin kautta ensimmäiset vanhempamme – ja me heissä – luopuivat alkuperäisestä vanhurskaudestaan ja Jumalan yhteydestä, jolloin kuolema tuli kaikille; Room. 3:23 kaikista tuli synnissä kuolleita. Room. 5:12 Synti turmeli sielun ja ruumiin kaikki kyvyt ja osat. Tiit. 1:15; 1. Moos. 6:5; Jer. 17:9; Room. 3:10–19

3. Jumalan asettamana Aadam ja Eeva olivat koko ihmiskunnan alku ja he edustivat koko ihmiskuntaa. Synnin syyllisyys luettiin heidän syykseen ja turmeltunut luonto kulkeutuu ihmissuvun jatkuessa heidän jälkeläisilleen sukupolvesta toiseen. Room. 5:12–19; 1. Kor. 15:21, 22, 45, 49 Näin ihmislapset nyt sikiävät synnissä Ps. 51:5; Job. 14:4 ja ovat luonnostaan vihan lapsia, Ef. 2:3 synnin orjia, osallisia kuolemasta Room. 6:20, 5:12 ja kaikista kärsimyksistä (hengellisistä, ajallisista ja ikuisista), ellei Herra Jeesus heitä vapauta. Hepr. 2:14, 15; 1. Tess. 1:10

4. Kaikki tämänhetkiset rikkomukset seuraavat tästä alkuperäisestä turmeltuneisuudesta, Jaak. 1:14, 15; Matt. 15:19 jonka myötä me olemme täysin haluttomia ja kykenemättömiä hyvään, olemme kaikkea hyvää vastaan ja taivumme kaikkeen pahaan. Room. 8:7; Kol. 1:21

5. Ihmisluonnon turmeltuneisuus säilyy tämän elämän ajan niissä, jotka ovat uudestisyntyneet. Room. 7:18, 23; Saarn. 7:20; 1. Joh. 1:8 Vaikka turmelus on Kristuksen kautta annettu anteeksi ja kuoletettu, niin itse turmelus ja siitä kumpuavat teot ovat todellisia ja oikeita syntejä. Room. 7:23–25; Gal. 5:17

Luku 7: Jumalan liitto

1. Järjelliset luodut ovat kuuliaisuuden velassa Jumalalle heidän Luojanaan. Jumalan ja luodun välinen etäisyys on kuitenkin niin suuri, etteivät he olisi koskaan saavuttaneet elämän palkintoa, ellei Jumala olisi itse vapaaehtoisesti laskeutunut ihmisten puoleen ja nähnyt hyväksi ilmaista tämän solmimalla liiton ihmisten kanssa. Luuk. 17:10; Job 35:7, 8

2. Vaikka ihminen toi lankeemuksensa kautta itsensä lain kirouksen alle, Herraa miellytti tehdä armon liitto. 1. Moos. 2:17; Gal. 3:10; Room. 3:20, 21 Siinä hän Jeesuksen Kristuksen kautta tarjosi syntisille elämän ja pelastuksen. Herra vaati ihmisiltä uskoa Jumalaan, niin että he pelastuisivat. Room. 8:3; Mark. 16:15, 16; Joh. 3:16 Herra lupasi antaa kaikille iankaikkiseen elämään määrätyille Pyhän Henkensä, joka tekee ihmisistä halukkaita ja uskomaan kykeneviä. Hes. 36:26, 27; Joh. 6:44, 45; Ps. 110:3

3. Tämä liitto on ilmoitettu evankeliumissa; ensimmäisenä se ilmoitettiin Aadamille lupauksessa pelastuksesta naisen siemenen kautta. 1. Moos. 3:15 Tämän jälkeen ilmoitus eteni vaiheittain kunnes sen täydellinen ilmoitus saatiin päätökseen Uudessa testamentissa. Hepr. 1:1 Ainoastaan tämän armonliiton kautta kaikki ne langenneen Aadamin jälkeläiset jotka koskaan pelastuvat saavat elämän ja siunatun kuolemattomuuden. Ihminen on nykytilassaan täysin kykenemätön tulemaan hyväksytyksi Jumalan kanssa niillä samoilla ehdoilla joilla Aadam hyväksyttiin hänen viattomuuden tilassaan. Hepr. 11:6, 13; Room. 4:1, 2; Ap.t. 4:12; Joh. 8:56

Luku 8: Kristus välimiehenä

1. Jumala näki hyväksi iankaikkisen tarkoituksensa mukaan valita ja asettaa Herran Jeesuksen, itsensä ja ainutsyntyisen Poikansa välillä, välittäjäksi Jumalan ja ihmisen välille. Jes. 42:1; 1. Piet. 1:19, 20 Kristus on profeetta, Ap.t. 3:22 pappi Hepr. 5:5, 6 ja kuningas, Ps. 2:6; Luuk. 1:33 seurakuntansa pää ja pelastaja, Ef. 1:22, 23 kaiken perillinen Hepr. 1:2 ja maailman tuomari. Ap.t. 17:31 Jumala antoi hänelle iankaikkisuudessa omaksi ne ihmiset, jotka hän aikanaan lunastaa, kutsuu luokseen, vanhurskauttaa, pyhittää ja kirkastaa kunniaan. Jes. 53:10; Joh. 17:6; Room. 8:30

2. Jumalan Poika, Pyhän Kolminaisuuden toinen persoona, tosi ja ikuinen Jumala, Isän kirkkauden säteily, yhtä ja samaa olemusta hänen kanssaan joka teki maailman ja ylläpitää ja hallitsee kaikkea mitä hän on tehnyt, otti ihmisen luonnon, kun aika oli täyttynyt. Hänessä oli kaikki ihmisolemuksen ominaisuudet yleisine heikkouksineen, Joh. 1:14; Gal. 4:4 kuitenkin ilman syntiä. Room. 8:3; Hepr. 2:14, 16, 17; Hepr. 4:15 Hän syntyi Pyhästä Hengestä Neitsyt Marian kohdussa. Pyhä Henki tuli hänen päälleen ja Korkeimman voima varjosi hänet. Näin hän syntyi naisesta, Juudan heimosta, Aabrahamin ja Daavidin siemenestä Kirjoitusten mukaan. Matt. 1:22, 23; Luuk. 1:27, 31, 35 Näin kaksi kokonaista, täydellistä ja erillistä luontoa, jumaluus ja ihmisyys, liittyivät erottamattomasti yhteen samassa persoonassa muuttumatta, jakamatta ja sekoittumatta. Tämä persoona on tosi Jumala ja tosi ihminen, yksi Kristus, ainoa välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Room. 9:5; 1. Tim. 2:5

3. Herra Jeesus, kun hänen ihmisluontonsa olin näin yhdistynyt jumaluuteen, Pojan persoonassa, pyhitettiin ja voideltiin Pyhällä Hengellä ilman määrää tai mittaa. Ps. 45:7; Ap.t. 10:38; Joh. 3:34 Hänessä on kaikki viisauden ja tiedon aarteet, Kol. 2:3 ja Isä näki hyväksi, että kaikki täyteys asuu hänessä. Kol. 1:19 Koska hän on pyhä, viaton, tahraton Hepr. 7:26 ja täynnä armoa ja totuutta, Joh. 1:14 hän on täysin varustettu toimimaan välimiehenä ja takaajana. Hepr. 7:22 Tätä tehtävää Kristus ei itse ottanut itselleen, vaan Isä asetti hänet siihen. Hepr. 5:5 Isä antoi kaiken voiman ja tuomiovallan hänen käsiinsä; Isä antoi myös käskyn toteuttaa tätä valtaa. Joh. 5:22, 27; Matt. 28:18; Ap.t. 2:36

4. Herra Jeesus otti vapaaehtoisesti tämän tehtävän. Ps. 40:7, 8; Hepr. 10:5–10; Joh. 10:18 Sitä varten hänet asetettiin lain alle. Gal. 4:4; Matt. 3:15 Jeesus täytti täydellisesti tehtävänsä, ja koki rangaistuksen, jonka me olimme ansainneet ja jonka meidän olisi kuulunut kärsiä. Gal. 3:13; Jes. 53:6; 1. Piet. 3:18 Hänet tehtiin synniksi ja kiroukseksi meidän puolestamme. 2. Kor. 5:21 Hän kesti äärimmäiset surut sielussaan ja tuskallisen kärsimyksen ruumiissaan. Matt. 26:37, 38 ; Luuk. 22:44; Matt. 27:46 Hänet ristiinnaulittiin, hän kuoli ja pysyi kuoleman tilassa, mutta ilman katoavaisuutta. Ap.t. 13:37 Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista 1. Kor. 15:3, 4 samassa ruumissa, missä oli kärsinyt. Joh. 20:25, 27 Siinä ruumissa hän myös nousi taivaaseen, Mark. 16:19; Ap.t. 1:9–11 istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee puolestamme. Room. 8:34; Hepr. 9:24 Hän tulee takaisin tuomitsemaan ihmisiä ja enkeleitä maailman lopussa. Ap.t. 10:42; Room. 14:9, 10; Ap.t. 1:11; 2. Piet. 2:4

5. Omalla uhrillaan ja täydellisellä kuuliaisuudellaan Herra Jeesus, ikuisen Hengen kautta antoi itsensä kertakaikkisesti Jumalalle. Hepr. 9:14; Hepr. 10:14; Room. 3:25, 26 Hän on näin täysin täyttänyt Jumalan oikeudenmukaisuuden, ansaiten sovituksen ja ostaen taivaan valtakunnan ikuisen perinnön kaikille niille, jotka Isä on antanut hänen omakseen. Joh. 17:2; Hepr. 9:15

6. Vaikka Kristus ei maksanut lunastuksen hintaa ennen kuin oli tullut lihaksi, kuitenkin tuon teon voima, vaikuttavuus ja siunaukset tulivat kaikkina aikoina valittujen osaksi aina maailman alusta alkaen. Hänet ilmoittaneiden lupausten, tyyppien ja uhrien kautta hän tuli julki ja osoitti olevansa se siemen, joka murskaisi käärmeen pään, 1. Kor. 4:10; Hepr. 4:2; 1. Piet. 1:10, 11 uhrikaritsa maailman perustamisesta asti. Ilm. 13:8 Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hepr. 13:8

7. Välimiehenä Kristus toimii molempien luontojensa mukaan. Hänen kumpikin luontonsa tekee sitä, mikä on sille ominaista. Persoonan ykseyden periaatteen mukaan se, mikä on yhdelle luonnolle ominaista, on kuitenkin Kirjoituksissa joskus omistettu persoonalle, jota luonnehditaan toisen luonnon mukaisesti. Joh. 3:13; Ap.t. 20:28

8. Kaikille niille, joille Kristus on hankkinut iankaikkisen lunastuksen, hän omistaa ja siirtää sen aivan varmasti ja vaikuttavasti. Hän rukoilee heidän puolestaan, Joh. 6:37; Joh. 10:15, 16; Joh. 17:9; Room. 5:10 liittää heidät itseensä Henkensä kautta ja tuo sanassa ilmi pelastuksen salaisuudet. Hän kehottaa kaikkia valittuja uskomaan ja noudattamaan hänen tahtoaan. Joh. 17:6; Ef. 1:9; 1. Joh. 5:20 Kristus hallitsee heidän sydämiään sanallaan ja Hengellään. Room. 8:9, 14 Hän voittaa kaikki heidän vihollisensa kaikkivaltiaan voimallaan ja viisaudellaan. Ps. 110:1; 1. Kor. 15:25, 26 Tämän Kristus tekee niin, että hänen toimintatapansa ovat mitä parhaimmin sopusoinnussa hänen ihmeellisen ja tutkimattoman armotaloutensa kanssa. Kaikki nämä asiat ovat vapaasta ja täydellisestä armosta, ilman mitään ennalta nähtyä ehtoa heissä joka voisi aikaansaada sen. Joh. 3:8; Ef. 1:8

9. Tämä välimiehen tehtävä Jumalan ja ihmisen välillä on sopiva yksin Kristukselle, joka on Jumalan seurakunnan profeetta, pappi ja kuningas. Tätä tehtävää ei voida osittain tai kokonaan siirtää häneltä kenellekään toiselle. 1. Tim. 2:5

10. Näiden virkojen määrä ja luonne on välttämätön. Tietämättömyytemme vuoksi tarvitsemme hänen profeetallisen virkansa. Joh. 1:18 Koska olemme erotetut Jumalan luota ja epätäydellisiä parhaimmassakin palveluksessamme, tarvitsemme hänen papillisen virkansa sovittamaan meidät ja esittämään meidät hyväksyttävinä Jumalalle. Kol. 1:21; Gal. 5:17 Olemme vihamielisiä ja täysin kykenemättömiä palaamaan Jumalan luokse; näin ollen voidaksemme tulla pelastetuksi ja turvaan hengellisiltä vastustajiltamme tarvitsemme hänen kuninkaallisen virkansa vakuuttamaan, alistamaan, vetämään, ylläpitämään, vapauttamaan ja säilyttämään meidät hänen taivaallista valtakuntaansa varten. Joh. 16:8; Ps. 110:3; Luuk. 1:74, 75

Luku 9: Vapaa tahto

1. Jumala on varustanut ihmisen tahdon sellaisella luonnollisella vapaudella ja kyvyllä toimia valintojen mukaan, ettei hyvään tai pahaan ole pakotettu tai siihen määrätty luonnollisen välttämättömyyden vuoksi. Matt. 17:12; Jaak. 1:14; 5. Moos. 30:19

2. Viattomuuden tilassa ihmisellä oli vapaus ja valta tahtoa ja tehdä sitä, mikä on hyvää ja mieluista Jumalalle. Saarn. 7:29 Kuitenkin tämä tila oli siinä määrin epävakaa että ihminen kykeni lankeamaan pois viattomuudestaan. 1. Moos. 3:6

3. Langettuaan synnin tilaan ihminen on menettänyt kokonaan kaiken kykynsä mihinkään sellaiseen hengelliseen hyvään, mikä liittyy pelastukseen. Room. 5:6; Room. 8:7 Luonnollisena ihmisenä, joka on haluton tähän hyvään ja kuollut synnille, Ef. 2:1, 5 hän ei kykene omin voimin käännyttämään itseään tai valmistamaan itseään pelastukseen. Tiit. 3:3–5; Joh. 6:44

4. Kun Jumala käännyttää ihmisen ja saattaa hänet armon tilaan, hän vapauttaa ihmisen luonnollisesta synnin siteestä. Kol. 1:13; Joh. 8:36 Ainoastaan Jumalan armo mahdollistaa ihmisen vapaan tahdon ja kyvyn tehdä hengellistä hyvää. Fil. 2:13 Kuitenkin ihmisen järjen säilyessä turmeltuneena hän ei täysin tai pelkästään tahdo sitä, mikä on hyvää, vaan tahtoo myös sitä, mikä on pahaa. Room. 7:15, 18, 19, 21, 23

5. Ihmisen tahto tehdään täydelliseksi ja muuttumattomasti vapaaksi vain hyvään lopulta kirkkauden tilassa. Ef. 4:13

Luku 10: Vaikuttava kutsu

1. Kaikki ne, jotka Jumala on ennaltamäärännyt elämään, hän näkee hyväksi – säätämänään ja hyväksymänään aikana – vaikuttavasti kutsua Room. 8:30; Room. 11:7; Ef. 1:10, 11; 2. Tess. 2:13,14 sanallaan ja Hengellään pois siitä synnin ja kuoleman tilasta, missä he luonnostaan ovat. Jumala kutsuu heidät Jeesuksen Kristuksen armoon ja pelastukseen, Ef. 2:1–6 valaisee heidän mielensä hengellisesti ja pelastavasti niin, että he ymmärtävät Jumalan asioita. Ap.t. 26:18; Ef. 1:17, 18 Jumala ottaa heiltä pois kivisydämen ja antaa heille lihasydämen. Hes. 36:26 Hän uudistaa heidän tahtonsa ja kaikkivaltiaalla voimallaan suuntaa heidät hyvään, vetäen vaikuttavasti heidät Jeesuksen Kristuksen luo. 5. Moos. 30:6; Hes. 36:27; Ef. 1:19 Silti kutsutut tulevat Jumalan luokse vapaaehtoisesti, koska Jumalan armo on tehnyt heidät siihen halukkaiksi. Ps. 110:3; Laul. l. 1:4

2. Tämä vaikuttava kutsu on yksin Jumalan vapaan ja erityisen armon kutsu, ei mikään ihmisen ennalta aavistama kutsu, eikä myöskään ole lähtöisin mistään luodun omasta voimasta tai toiminnasta. 2. Tim. 1:9; Ef. 2:8 Ihminen on täysin haluton ja kuollut synteihinsä ja rikoksiinsa, kunnes Pyhä Henki herättää hänet eloon ja uudistaa hänet. 1. Kor. 2:14; Ef. 2:5; Joh. 5:25 Silloin ihminen kykenee vastaamaan tähän kutsuun ja ottamaan sen tarjoaman ja sisältämän armon vastaan. Tämä vastaaminen on mahdollista sen voiman kautta, joka ei ole sen vähempi kuin mikä herätti Kristuksen kuolleista. Ef. 1:19, 20

3. Kristus pelastaa ja uudestisynnyttää Henkensä kautta ne, jotka ovat kuolleet vauvoina. Joh. 3:3, 5, 6, Ilm. 20:12-13 Niin tapahtuu myös kaikille ihmisille, joita ei voida ulkonaisesti kutsua sananjulistuksen avulla.

4. Sellaiset, jotka eivät ole valittuja, eivät voi koskaan todellisesti tulla Kristuksen luo, vaikka heitä voidaan kutsua sananjulistuksen kautta ja he voivat kokea joitakin Hengen toimia. Matt. 22:14; Matt. 13:20, 21; Hepr. 6:4, 5 He eivät halua eivätkä voi tulla Kristuksen luo, koska he eivät ole Isän vaikuttavasti vetämiä. Joh. 6:44, 45, 65; 1. Joh. 2:24, 25 Siksi he eivät voi myöskään pelastua. Vielä vähemmän voisivat ne ihmiset jotka eivät ota vastaan kristillistä uskoa pelastua millään keinolla, vaikka he kuinka ahkerasti muokkaisivat elämäänsä luonnollisen järjen valon ja tunnustamansa uskonnon asetusten mukaan. Ap.t. 4:12; Joh. 4:22; Joh. 17:3

Luku 11: Vanhurskauttaminen

1. Ne jotka Jumala vaikuttavasti kutsuu, hän myös vapaasti vanhurskauttaa. Room. 3:24; 8:30 Jumala ei täytä heitä vanhurskaudella vaan antaa heidän syntinsä anteeksi. Hän lukee ja hyväksyy heidät vanhurskaiksi, Room. 4:5–8; Ef. 1:7 ei minkään heissä itsessään tapahtuneen teon vuoksi, vaan yksin Kristuksen tähden. 1. Kor. 1:30, 31; Room. 5:17–19 Jumala ei lue heille vanhurskaudeksi heidän uskoaan, uskomisen tekoa taikka mitään muuta evankelista kuuliaisuutta. Sen sijaan Jumala lukee Kristuksen aktiivisen kuuliaisuuden koko laille ja hänen passiivisen kuuliaisuutensa kuolemassa heille heidän ainoana vanhurskautenaan uskon kautta. Fil. 3:8, 9; Ef. 2:8–10 Tämä usko ei ole peräisin heistä itsestään, vaan on Jumalan lahja. Joh. 1:12; Room. 5:17

2. Usko, joka saadaan Kristukselta ja joka nojaa Kristukseen ja hänen vanhurskauteensa, on ainoa vanhurskauttamisen välikappale. Room. 3:28 Silti usko ei jää yksin vanhurskautettuun ihmiseen vaan siihen liittyvät kaikki muut pelastavat armosuosiot. Se ei on kuollutta uskoa vaan tekee työtään rakkaudessa. Gal. 5:6; Jaak. 2:17, 22, 26

3. Kuuliaisuudellaan ja kuolemallaan Kristus maksoi täysin kaikkien vanhurskautettavien velat. Hän uhrasi oman verensä ristillään ja kärsi heidän puolestaan heille kuuluvan rangaistuksen, toimittaen sopivan, todellisen ja täyden hyvityksen Jumalan vanhurskauden mukaan. Hepr. 10:14; 1. Piet. 1:18, 19; Jes. 53:5, 6 Isä antoi Kristuksen heille, ja hänen kuuliaisuutensa ja hyvitystekonsa otettiin vastaan velallisten sijasta, vapaasti ja ilman mitään suoritusta velallisten puolesta. Room. 8:32; 2. Kor. 5:21 Heidän vanhurskautensa on täysin vapaata armoa. Näin sekä Jumalan tarkka oikeus, että runsas armo saavat kunnian syntisten vanhurskauttamisessa. Room. 3:26; Ef. 1:6, 7; Ef. 2:7

4. Jumala sääti jo hamassa iankaikkisuudessa, että hän vanhurskauttaa kaikki valitut. Gal. 3:8; 1. Piet. 1:2; 1. Tim. 2:6 Ajan täyttyessä Kristus kuoli heidän syntiensä tähden ja nousi kuolleista heidän vanhurskauttamisensa tähden. Room. 4:25 Kuitenkaan valitut eivät ole vanhurskautettuja ennen kuin Pyhä Henki ajallaan tuo Kristuksen heihin. Kol. 1:21, 22; Tiit. 3:4–7

5. Jumala antaa jatkuvasti synnit anteeksi vanhurskaille. Matt. 6:12; 1. Joh. 1:7, 9 Vaikka he eivät voi koskaan pudota vanhurskauden ulkopuolelle, Joh. 10:28 he voivat syntiensä tähden joutua Jumalan isälliseen epäsuosioon. Ps. 89:31–33 Tässä tilassa heillä ei ole hänen kasvojensa valoa ennen kuin he nöyrtyvät, tunnustavat syntinsä, pyytävät anteeksiantoa, sekä uudistavat uskonsa ja katumuksensa. Ps. 32:5; Ps. 51; Matt. 26:75

6. Uskovien vanhurskauttaminen Vanhan testamentin aikana oli kaikissa näissä suhteissa aivan samanlaista kuin uskovien vanhurskauttaminen Uudessa testamentissa. Gal. 3:9; Room. 4:22–24

Luku 12: Lapseksi tekeminen

1. Jumala antaa kaikki vanhurskaat ainoalle Pojalleen Jeesukselle Kristukselle hänen tähtensä, niin että hän tekee heistä osallisia lapseksitekemisen armosta. Ef. 1:5; Gal. 4:4, 5 Sen mukaan heidät luetaan kuuluviksi Jumalan lasten joukkoon, missä he nauttivat tämän joukon vapauksista ja etuoikeuksista. Joh. 1:12; Room. 8:17 Jumalan nimi on pantu heidän ylleen, 2. Kor. 6:18; Ilm. 3:12 he vastaanottavat lapseksitekemisen Hengen, Room. 8:15 heillä on pääsy armon valtaistuimelle rohkeasti, he voivat huutaa Abba, Isä. Gal. 4:6; Ef. 2:18 Heitä lohdutetaan Ps.103:13 ja suojellaan, Sananl. 14:26 heidän isänsä elättää 1. Piet. 5:7 ja kurittaa heitä. Hepr. 12:6 Isä ei koskaan hylkää heitä Jes. 54:8, 9; Valit. 3:31 vaan liittää heidät lunastuksen päivään, Ef. 4:30 ja he saavat periä hänen lupauksensa ikuisen pelastuksen perillisinä. Hepr. 1:14; 6:12

Luku 13: Pyhitys

1. Niihin, jotka on liitetty Kristukseen, vaikuttavasti kutsuttuina ja uudestisyntyneinä, on luotu uusi sydän ja henki Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen ansiosta. He ovat myös pyhitetyt, todellisesti ja henkilökohtaisesti Ap.t. 20:32; Room. 6:5, 6 saman armon kautta. Hänen sanansa ja Henkensä asuu heissä. Joh. 17:17; Ef. 3:16–19; 1. Tess. 5:21–23 Synnin koko hallinta on tuhottu Room. 6:14 ja sen mukana monet himot ovat heikentyneet ja kuolleet. Gal. 5:24 He ovat yhä enemmän voimistuneet ja vahvistuneet pelastavassa armossa, Kol. 1:11 sen todellisen pyhyyden toimiessa jota ilman ei kukaan ihminen voi nähdä Herraa. 2. Kor. 7:1; Hepr. 12:14

2. Tämä pyhitys on kaikkialla koko ihmisessä, 1. Tess. 5:23 tosin epätäydellisenä tässä elämässä. Joitakin turmeltuneisuuden jäännöksiä säilyy kaikkialla, minkä vuoksi on käytävä jatkuvaa, sinnikästä sotaa, jossa liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Gal. 5:17; 1. Piet. 2:11

3. Vaikka jäljellä oleva turmeltuneisuus voi vielä vallita, Room. 7:23 Kristuksen pyhittävä Henki tuo tähän sotaan jatkuvasti uutta voimaa niin, että uudestisyntynyt osa voittaa. Room. 6:14 Siten pyhät kasvavat armossa, täydellistyen pyhyydessä Jumalan pelossa. He tavoittelevat taivaallista elämää evankeliumin kuuliaisuudessa kaikille käskyille, jotka Kristus seurakunnan päänä ja kuninkaana on antanut heille sanassaan. Ef. 4:15, 16; 2. Kor. 3:18; 2. Kor. 7:1

Luku 14: Pelastava usko

1. Uskon armo, jonka kautta valitut voivat uskoa sielujensa pelastukseen, on Kristuksen Hengen työtä heidän sydämissään. 2. Kor. 4:13; Ef. 2:8 Jumalan sanan palvelijat välittävät sen heille. Room. 10:14, 17 Usko kasvaa ja vahvistuu tämän saman palvelun myötä, kuin myös kasteen ja Herran ehtoollisen, rukouksen ja muiden Jumalan asettamien keinojen kautta. Luuk. 17:5; 1. Piet. 2:2; Ap.t. 20:32

2. Tämän uskon avulla kristitty uskoo todeksi kaiken, mitä on ilmoitettu sanassa, sillä itse Jumala puhuu siinä arvovallallaan. Ap.t. 24:14 Hän myös käsittää, että Jumalan sana on paljon parempi kuin kaikki muut kirjoitukset ja kaikki muu maailmassa, Ps. 27:7–10; Ps. 119:72 sillä se näyttää Jumalan kirkkauden hänen ominaisuuksissaan, Kristuksen täydellisyyden hänen luonnossaan ja tehtävissään sekä Pyhän Hengen voiman ja täydellisyyden hänen toiminnassaan. Niin hän kykenee luottamaan sielunsa uskottuun totuuteen. 2. Tim. 1:12 Kristitty toimii kunkin raamatunkohdan mukaan. Hän on kuuliainen käskyille, Joh. 14:14 arka sanan alla Jes. 66:2 ja omistaa Jumalan lupaukset tätä ja tulevaa elämää varten. Hepr. 11:3 Pelastavan uskon pääasialliset teot ovat suorassa yhteydessä Kristukseen. Nämä ovat Kristuksen hyväksyminen, hänen vastaanottamisensa ja luottaminen yksin Kristukseen. Nämä tehdään vanhurskauttamista, pyhitystä ja ikuista elämää varten, armon liiton voimassa. Joh. 1:12; Ap.t. 16:31; Gal. 2:20; Ap.t. 15:11

3. Tämä usko, vaikka se onkin erilainen asteittain, se voi olla heikko tai vahva. Hepr. 5:13, 14; Matt. 6:30; Room. 4:19, 20 Kuten kaikki muutkin pelastavat armot, se on heikoimmassa muodossaankin olemukseltaan erilainen kuin hetkellisten uskovien usko ja yhteinen armo. 2. Piet. 1:1 Vaikka tätä uskoa kohtaan voidaan usein hyökätä ja heikentää, se kuitenkin lopulta saavuttaa voiton. Ef. 6:16; 1. Joh. 5:4, 5 Monissa ihmisissä se kasvaa täyteen varmuuteen Kristuksen kautta, Hepr. 6:11, 12; Kol. 2:2 hänen joka on uskomme aikaansaaja ja täytäntöönpanija. Hepr. 12:2

Luku 15: Katumus elämän ja pelastuksen saamiseksi

1. Jotkut valituista tulevat käännytetyiksi nuoruusvuosiensa jälkeen, elettyään luonnollisessailman Henkeä tilassaan jonkun aikaa ja palvellen monia pahoja himoja ja nautintoja. Jumala antaa heille katumuksen elämän saamiseksi osana heidän vaikuttavaa kutsuaan. Tiit. 3:2–5

2. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, eikä tee syntiä. Saarn. 7:20 Jopa parhaimmat voivat langeta suuriin synteihin ja rikkomuksiin heissä asuvan turmeltuneisuuden voiman ja petoksen kautta, kuin myös kiusauksen voiman tähden. Sen tähden Jumala on armollisesti huolehtinut armon liitossaan, että uskovat, jotka tekevät syntiä ja lankeavat tullaan uudistamaan katumuksen kautta pelastukseen. Luuk. 22:31, 32

3. Tämä pelastava katumus on evankelinen armo, Sak. 12:10; Ap.t. 11:18 jossa ne, jotka Pyhän Hengen kautta on tehty tietoisiksi heidän syntiensä monista pahuuksista, uskon kautta Kristukseen nöyryyttävät itsensä sitä varten, jumalisella murheella sekä vihalla ja itseinholla syntiään kohtaan. Hes. 36:31; 2. Kor. 7:11 He rukoilevat anteeksiantoa ja armon voimaa sekä päättävät ja pyrkivät Hengen varustamana elämään Jumalan edessä kaikessa Häntä miellyttävällä tavalla. Ps. 119:6; Ps. 119:128

4. Katumuksen tulee jatkua kautta elämän, kuoleman ruumiin ja sen toimintojen tähden. Niinpä jokaisen velvollisuus on katua omia yksittäisiä syntejään. Luuk. 19:8; 1. Tim. 1:13,15

5. Armon liitossa Jumala täydellisesti Kristuksen kautta säilyttää uskovat heidän pelastuksessaan. Niinpä, vaikka ei ole olemassa niin pientä syntiä, ettei se ansaitsisi tuomiota, Room. 6:23 niin ei kuitenkaan ole olemassa niin suurta syntiä, että se toisi tuomion niille, jotka katuvat. Jes. 1:16–18; Jes. 55:7 Tämä tekee katumuksen jatkuvan saarnaamisen välttämättömäksi.

Luku 16: Hyvät teot

1. Hyviä tekoja ovat vain ne, jotka Jumala on käskenyt tekemään pyhässä sanassaan. Miika 6:8; Hepr. 13:21 Ihmisten sokeassa innossaan tai kuviteltujen hyvien aikomusten perusteella suunnittelemat teot sitä vastoin eivät ole hyviä ilman Jumalan sanan vakuutta. Matt. 15:9; Jes. 29:13

2. Ne hyvät teot, jotka tehdään kuuliaisuudesta Jumalan käskyille, ovat todellisen ja elävän uskon hedelmiä ja todistuksia. Jaak. 2:18, 22 Niiden kautta uskovat ilmaisevat kiitollisuutensa, Ps. 116:12, 13 vahvistuvat uskon varmuudessa, 1. Joh. 2:3, 5; 2. Piet. 1:5–11 opastavat veljiään, kaunistavat evankeliumin virkaa, Matt. 5:16 sulkevat vastustajien suut ja kirkastavat Jumalan kunniaa. 1. Tim. 6:1; 1. Piet. 2:15; Fil. 1:11 Tällaiset teot ovat Jumalan työtä, Jeesuksessa Kristuksessa näitä tarkoituksia varten luotuja. Ef. 2:10 Uskovien hyvien töiden hedelmänä on pyhyys ja niistä seuraa lopulta iankaikkinen elämä. Room. 6:22

3. Uskovien kyky tehdä hyviä tekoja tekoja ei tule heistä itsestään vaan ainoastaan Kristuksen Hengestä. Joh. 15:4, 5 Jotta uskovat voisivat tehdä hyviä tekoja, on välttämätöntä, että he jo saamansa armon lisäksi tarvitsevat Pyhän Hengen todellisen vaikutuksen. Henki tekee työtä heissä niin, että he tahtovat ja tekevät niin kuin on Jumalan hyvä tarkoitus. 2. Kor. 3:5 Uskovista ei kuitenkaan pidä tulla saamattomia, ikään kuin he eivät olisi sitoutuneita suorittamaan velvollisuuttaan ilman Hengen erityistä vaikutusta. Uskovien on oltava ahkeria saattaakseen liikkeelle sen Jumalan armon, joka heissä on. Fil. 2:13; Fil. 2:12; Hepr. 6:11, 12; Jes. 64:7

4. Ne jotka kuuliaisina saavuttavat korkeimmat päämäärät tässä elämässä eivät millään lailla kykene tekemään ylimääräisiä tekoja tai enemmän kuin mitä Jumala vaatii. Hekin jäävät kauas monista niistä velvollisuuksista, joita heidän tulisi täyttää. Job. 9:2, 3; Gal. 5:17; Luuk. 17:10

5. Emme voi parhailla töillämmekään ansaita anteeksiantoa synnistä tai iankaikkista elämää Jumalalta. Tekojemme ja tulevan kunnian välillä on suuri ero, ja ääretön etäisyys vallitsee meidän ja Jumalan välillä. Me emme voi hankkia ansioita emmekä hyvittää Jumalaa aikaisempien syntiemme veloista. Room. 3:20; Ef. 2:8, 9; Room. 4:6 Kun olemme tehneet kaiken, mitä meidän tulee tehdä, olemme tehneet vain velvollisuutemme ja olemme ansiottomia palvelijoita. Mikäli nämä teot ovat hyviä, ne lähtevät hänen Hengestään. Gal. 5:22, 23 Silloin kun ne ovat lähteneet meistä, ne ovat turmeltuneita ja niihin on sekoittunut niin paljon heikkoutta ja epätäydellisyyttä, että ne eivät kestä Jumalan ankaraa rangaistusta. Jes. 64:6; Ps. 143:2

6. Siitä huolimatta uskovat ihmiset ovat Kristuksen kautta hyväksyttyjä ja heidän hyvät tekonsa ovat myös hyväksyttyjä Kristuksessa. Ef. 1:6; 1. Piet. 2:5 Nämä teot eivät ole tässä elämässä täysin virheettömiä ja nuhteettomia Jumalan silmissä, mutta hän katsoo niihin Pojassaan. Tällöin hän hyväksyy ne mielellään, ja palkitsee sen, mikä on vilpitöntä, vaikka siihen liittyy monia heikkouksia ja epätäydellisyyksiä. Matt. 25:21, 23; Hepr. 6:10

7. Uudestisyntymättömien ihmisten teot ovat syntiä, vaikka ne saattaisivat sisällöltään olla Jumalan käskyjen mukaisia ja hyödyksi sekä heille itselleen että muille. 2. Kun. 10:30; 1. Kun. 21:27, 29 Niitä ei näet ole tehty uskon puhdistamin sydämin, 1. Moos. 4:5; Hepr. 11:4, 6 ei oikealla tavalla Jumalan sanan mukaan 1. Kor. 13:1 eikä oikeassa tarkoituksessa Jumalan kunniaksi. Matt. 6:2, 5 Jumala ei voi katsoa niitä hyviksi eivätkä ne johda ihmistä saamaan armoa Jumalalta. Aam. 5:21, 22; Room. 9:16; Tiit. 3:5 Vieläkin syntisempää ja Jumalaa loukkaavampaa on tosin se, että uudestisyntymättömät laiminlyövät tällaistenkin hyödyllisten tekojen tekemisen. Job. 21:14, 15; Matt. 25:41–43

Luku 17: Pyhien kestävyys

1. Ne, jotka Jumala on hyväksynyt rakastetussa Pojassaan ja jotka hänen Henkensä on vaikuttavasti kutsunut ja pyhittänyt, ja joille on annettu hänen valittujensa kallisarvoinen usko, eivät voi täysin tai lopullisesti langeta pois armon tilasta. He säilyvät varmasti siinä loppuun asti ja tulevat iankaikkisesti pelastetuiksi. He eivät kadu Jumalan lahjaa ja kutsumusta. Jumala tuottaa ja ruokkii heissä uskoa, katumusta, rakkautta, iloa, toivoa ja kaikkia heidän kuolemattomuuteensa johtavia Hengen lahjoja. Joh. 10:28, 29 ; Fil. 1:6; 2. Tim. 2:19; 1. Joh. 2:19 Vaikka moninaiset myrskyt ja tulvat nousevat ja iskevät heitä vasten, ne eivät voi koskaan horjuttaa valittuja siltä perustukselta ja kalliolta, johon heidät on uskon kautta ankkuroitu. Jumalan valon tuntemus ja rakkaus voivat peittyä ja pimentyä hetkellisesti heidän epäuskonsa ja Saatanan kiusauksien kautta. Ps. 89:31, 32; 1. Kor. 11:32 Tästä huolimatta Jumala on edelleen sama, ja näin he ovat varjeltuja pelastukseen Jumalan voimasta, jossa he nauttivat heille hankitusta asemasta. He ovat olleet kaiverretut hänen kämmeniinsä ja heidän nimensä ovat olleet kirjoitetut elämän kirjaan ennen aikojen alkua. Mal. 3:6

2. Tämä pyhien kestävyys ei riipu heidän omasta vapaasta tahdostaan vaan Jumalan valintapäätöksen muuttumattomuudesta. Room. 8:30; Room. 9:11, 16 Se vuotaa heihin Isä Jumalan vapaasta ja muuttumattomasta rakkaudesta. Tähän vaikuttaa Jeesuksen Kristuksen esirukous ja ansio sekä uskovien yhteys hänen kanssaan, Room. 5:9, 10; Joh. 14:19 Jumalan vala, Hepr. 6:17, 18 Hengen ja Jumalan siemenen pysyminen heissä 1. Joh. 3:9 ja armon liiton luonne. Jer. 32:40 Pyhien kestävyyden varmuus ja erehtymättömyys perustuu kaikkeen tähän.

3. Pyhät voivat kuitenkin langeta vakaviin synteihin, Saatanan ja maailman houkutusten vuoksi, koska turmeltuneisuus säilyy heissä ja kun armonvälineiden laiminlyöminen on jatkunut. Matt. 26:70, 72, 74 He saattavat jatkaa syntistä elämäänsä, jolloin he eivät tuota iloa Jumalalle ja murehduttavat Pyhää Henkeä. Jes. 64:5, 9; Ef. 4:30 Silloin heidän armonsa ja sielun lohtunsa heikentyvät, Ps. 51:10, 12 heidän sydämensä kovettuu ja heidän omatuntonsa haavoittuu. Ps. 32:3, 4 He loukkaavat toisia ja herättävät pahennusta ja hankkivat itselleen Jumalan ajallisen tuomion. 2. Sam. 12:14 Kuitenkin tulevat palaamaan katumukseen ja kestävät loppuun asti uskon kautta Kristukseen Jeesukseen. Luuk. 22:32, 61, 62

Luku 18: Armon ja pelastuksen varmuus

1. Ne joiden usko kestää vain hetken ja muut uudestisyntymättömät voivat pettää itseään väärillä toiveilla ja lihallisella ylimielisyydellä, luullen olevansa Jumalan suosion ja pelastuksen piirissä. Tämänkaltaiset toiveet kuitenkin tuhoutuvat. Job. 8:13, 14; Matt. 7:22, 23 Sen sijaan ne, jotka uskovat totisesti Herraan Jeesukseen ja rakastavat häntä vilpittömästi sekä pyrkivät vaeltamaan hyvällä omallatunnolla hänen edessään, voivat tässä elämässä varmasti vakuuttua olevansa armon tilassa. He voivat riemuita Jumalan kirkkauden toivossa. 1. Joh. 2:3; 3:14, 18, 19, 21, 24; 5:13 Tämä toivo ei koskaan saata heitä häpeään. Room. 5:2, 5

2. Tämä varmuus ei ole pelkkä oletettu ja todennäköinen käsitys, joka perustuisi erheelliseen toivoon. Se on uskon erehtymätöntä varmuutta, Hepr. 6:11, 19 joka perustuu Kristuksen vereen ja Hänen evankeliumissa ilmoitettuun vanhurskauteensa. Hepr. 6:17, 18 Se perustuu myös Hengen armon sisäiseen todistukseen, jonka varassa lupaukset on annettu, 2. Piet. 1:4, 5, 10, 11 sekä lapseksitekemisen Hengen todistukseen, joka yhdessä oman henkemme kanssa todistaa siitä, että olemme Jumalan lapsia. Room. 8:15, 16 Tämän varmuuden hedelmänä sydämemme pidetään nöyränä ja pyhänä. 1. Joh. 3:1–3

3. Tällainen erehtymätön varmuus ei välttämättä heti liity uskon olemukseen. Tosi uskova voi joutua odottamaan kauan ja kohtaamaan monia vaikeuksia, ennen kuin hän pääsee osalliseksi tästä varmuudesta. Jes. 50:10; Ps. 88; 77:1–12 Kuitenkin Hengen avulla uskova oppii tuntemaan asioita, jotka Jumala on vapaasti antanut hänelle. Siksi hän voi ilman poikkeuksellista ilmoitusta, oikeanlaisia keinoja käyttäen, saavuttaa erehtymättömän uskonvarmuuden. 1. Joh. 4:13; Hepr. 6:11, 12 Siksi jokaisen velvollisuutena on ahkerasti pyrkiä saavuttamaan varmuus kutsumisestaan ja valinnastaan. Ahkeruuden myötä uskovan sydän voi kasvaa Pyhän Hengen rauhassa ja ilossa, rakkaudessa ja kiitollisuudessa Jumalaa kohtaan sekä kuuliaisuuden toimen voimassa ja reippaudessa. Tällaiset hyvät asiat ovat uskonvarmuuden oikeita hedelmiä. Room. 5:1, 2, 5 ; 14:17; Ps. 119:32 Varmuus ei siis suinkaan johdata ihmisiä laiskuuteen. Room. 6:1, 2; Tiit. 2:11, 12, 14

4. Todellisten uskovien pelastusvarmuus voi järkkyä eri tavoin, heiketä ja keskeytyä. Laiminlyönnit voivat johtaa tähän, Laul. l. 5:2, 3, 6 samoin tietyt synnit, jotka vahingoittavat omaatuntoa ja murehduttavat Henkeä. Ps. 51:8, 12, 14 Myös yllättävät ja intohimoiset kiusaukset voivat johtaa tähän, Ps. 116:11; 77:7, 8; 31:22 samoin kuin se, että Jumala kääntää pois kasvojensa valon ja antaa jumalaapelkääväisenkin vaeltaa pimeydessä ilman valoa. Ps. 30:7 Silti todelliset uskovat eivät koskaan ole täysin ilman sitä Jumalan siementä 1. Joh. 3:9 ja uskonelämää, Luuk. 22:32 sitä Kristuksen ja veljien rakkautta, sitä sydämen vilpittömyyttä ja velvollisuudentuntoa, jotka ajallaan Hengen vaikutuksesta palauttavat varmuuden. Ps. 42:5, 11 Kaikki tämä estää todellisia uskovia vaipumasta täydelliseen epätoivoon. Valit. 3:26–31

Luku 19: Jumalan laki

1. Jumala antoi Aadamille universaalit lain teot kirjoitettuna hänen sydämeensä, ja erityisen käskyn olla syömättä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää. 1. Moos. 1:27; Saarn. 7:29 Sen avulla hän sitoi Aadamin ja kaikki hänen jälkeläisensä henkilökohtaiseen, täyteen, tarkkaan ja ikuiseen kuuliaisuuteen. Room. 10:5 Jumala lupasi elämän jos Aadam olisi kuuliainen, ja uhkasi häntä kuolemalla häntä, mikäli hän rikkoisi tätä lakia vastaan. Hän varusti Aadamin voimalla ja kyvyllä tämän lain pitämiseen. Gal. 3:10, 12

2. Samat lain teot jotka alussa kirjoitettiin ihmisen sydämeen säilyi lankeemuksen jälkeen täydellisenä vanhurskauden sääntönä. Room. 2:14, 15 Jumala antoi sen Siinain vuorella kymmenen käskyn muodossa kirjoitettuna kahteen tauluun. Ensimmäiset neljä käskyä käsittävät velvollisuutemme Jumalaa kohtaan ja toiset kuusi velvollisuutemme ihmisiä kohtaan. 5. Moos. 10:4

3. Tämän yleisesti moraaliksi kutsutun lain lisäksi Jumala katsoi hyväksi antaa Israelin kansalle seremonialliset lait, jotka koostuivat erilaisista asetuksista. Nämä liittyvät osin jumalanpalvelukseen ja toimivat ennusmerkkeinäTypologia Kristuksesta, hänen armostaan, toimistaan, kärsimyksestään ja hyviistä teoistaan. Hepr. 10:1; Kol. 2:17 Osaksi ne antavat ohjeita moraalisista velvollisuuksista. 1. Kor. 5:7 Kaikki nämä seremonialliset lait asetettiin vain uuden järjestyksen aikaan asti. Jeesus Kristus, joka on todellinen Messias ja ainoa lain antaja, on tehnyt ne tyhjäksi. Hänet oli varustettu Isän antamalla voimalla tätä tarkoitusta varten. Kol. 2:14, 16, 17; Ef. 2:14, 16

4. Jumala antoi Israelille myös erilaisia oikeudellisia lakeja, joiden voimassaolo lakkasi tämän valtion lakattua olemasta. Nämä säädökset eivät tämän jälkeen velvoita ketään. Näitä säädöksiä voidaan kuitenkin edelleen soveltaa moraalisen yleistajun mukaan. 1. Kor. 9:8–10

5. Moraalilaki sitoo ikuisesti kuuliaisuuteen kaikkia, niin vanhurskautettuja kuin muitakin. Room. 13:8–10; Jaak. 2:8, 10–12 Tämä ei koske pelkästään lain sisältöä vaan myös sen antajan, Luojan määräysvaltaa. Jaak. 2:10, 11 Kristus ei millään tavoin purkanut evankeliumissa tätä velvoitetta vaan vahvisti sitä. Matt. 5:17–19; Room. 3:31

6. Ei ole mitään kadotustuomiota lain mukaan niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 8:1 Silti heille ja muille on suureksi hyödyksi se, että heille kerrotaan Jumalan tahdosta ja ihmisten velvollisuuksista elämän sääntönä. Näin ihmisiä johdetaan ja sitoutetaan vaeltamaan lain mukaan ja huomaamaan myös oman luontonsa,sydämensä ja elämänsä synnillinen saastuminen. Näin itseään tutkien ihmiset voivat tulla entistä vakuuttuneimmiksi synnistä, niin että he nöyrinä alkavat vihata syntiä. Room. 3:20; 7:7 Samalla he näkevät selkeämmin tarvitsevansa Kristusta, hänen täydellistä kuuliaisuuttaan. Myös uudestisyntyneille on hyödyksi nähdä, että laki kieltää synnin ja siten hillitsee heidän paheitaan. Lain pelotteet näyttävät hyödyllisesti, mitä ihmisten synneistä seuraa ja millaiset vaivat voivat kohdata heitä tässä elämässä, vaikkakin uudestisyntyneet ovat vapautetut kirouksesta ja sen säälimättömästä ankaruudesta. Lain lupaukset osoittavat samoin, että Jumala hyväksyy kuuliaisuuden ja että ihmiset voivat odottaa siunausta kuuliaisuuden mukaisesta elämästä. Se, että ihminen tekee hyvää ja pidättäytyy pahasta sen mukaan kuin laki opettaa, ei mitenkään todista siitä että hän olisi lain alla sen sijaan että olisi armon alla. Room. 6:12–14; 1. Piet. 3:8–13

7. Edellä mainitut lain käytöt eivät ole vastoin evankeliumin armoa vaan ne ovat kauniisti sopusoinnussa sen kanssa. Gal. 3:21 Kristuksen Henki taivuttaa ja mahdollistaa ihmisen tahdon tekemään vapaasti ja ilolla sen, mitä laissa ilmaistu Jumalan tahto vaatii tehtäväksi. Hes. 36:27

Luku 20: Evankeliumi ja sen armon laajuus

1. Syntiinlankeemuksen jälkeen, Jumalaa miellytti julistaa lupausta Kristuksesta, naisen siementä, keinona kutsua valitut ja tuottaa heissä usko ja katumus. 1. Moos. 3:15 Tässä lupauksessa evankeliumin sisältö paljastettiin ja tehtiin vaikuttavaksi kääntymiseen ja syntisten pelastukseksi. Ilm. 13:8

2. Tämä lupaus Kristuksesta ja pelastuksesta hänen kauttansa on paljastettu yksin Jumalan Sanassa. Room. 1:17 Luomisen ja kaitselmuksen työt yksin luonnon valaisemana eivät paljasta Kristusta tai armoa hänen kauttansa edes yleisellä tavalla. Room. 10:14, 15, 17 Ne, jotka ova vailla ilmestystä Kristuksesta evankeliumin lupauksessa, ovat kykenemättömiä saavuttamaan pelastavaa uskoa ja katumusta ainoastaan näkemällä nämä Jumalan teot. Sanal. 29:18; Jes. 25:7; Jes. 60:2, 3

3. Evankeliumi on paljastettu syntisille eri aikoina ja eri paikoissa niiden lupausten ja sääntöjen kanssa, jotka kuvaavat kuuliaisuutta, jota se vaatii. Tietyt kansat ja yksilöt, joille tämä ilmestys suodaan, ovat ainoastaan Jumalan kaikkivaltiaan tahdon ja hyvän mielisuosion mukaan valittuja. Ps. 147:20; Ap.t. 16:7 Tämä valinta ei riipu mistään tehdystä lupauksesta niille, jotka osoittavat hyvää taloudenhoitoa heidän luonnollisilla kyvyillä, joka perustuu yleiseen valoon evankeliumin ulkopuolella. Kukaan ei on koskaan tehnyt tätä, eikä kukaan voikaan. Room. 1:18–32 Kaikkina aikoina evankeliumin saarnaaminen yksilöille ja kansoille onkin suotu laajasti vaihtelevissa määrin Jumalan tahdon mukaan.

4. Evankeliumi on ainoa ulkoinen keino ilmoittaa Kristus ja pelastava armo. Se on yltäkylläisen riittävä tähän tarkoitukseen. Kuitenkin syntyäkseen uudeksi ja saadakseen uuden elämän, niiden, jotka ovat kuolleita synneissään täytyy saada myös vaikuttava kutsu. Tämä on Pyhän Hengen vastustamaton työ heidän sielun jokaisessa osassa, joka synnyttää uuden hengellisen elämän. Ps. 110:3; 1. Kor. 2:14; Ef. 1:19, 20; Joh. 6:44 Ilman tätä työtä mikään ei tuo heitä kääntymykseen Jumalan luokse. 2. Kor. 4:4, 6

Luku 21: Kristillinen vapaus ja omantunnonvapaus

1. Se vapaus, jonka Kristus on hankkinut uskoville evankeliumin aikana, on vapautta synnin syyllisyydestä, Jumalan tuomitsevasta vihasta ja lain kirouksesta ja ankaruudesta. Gal. 3:13 Uskovat on vapautettu tästä pahasta maailmasta, Gal. 1:4 Saatanan orjuudesta, Ap.t. 26:18 synnin hallintavallasta, Room. 8:3 kärsimysten pahuudesta, Room. 8:28 kuoleman pistimestä ja pelosta, haudan voitosta 1. Kor. 15:54–57 ja ikuisesta tuomiosta. 2. Tess. 1:10 Uskovilla on vapaa pääsy Jumalan luo ja he osoittavat kuuliaisuutta häntä kohtaan, ei orjallista pelkoa Room. 8:15 vaan lapsenkaltaista rakkautta ja halullista mieltä. Luuk. 1:73–75; 1. Joh. 4:18 Kaikki tämä oli olemukseltaan uskoville tuttua jo Vanhan liiton aikana. Gal. 3:9, 14 Mutta Uuden liiton aikana kristittyjen vapaus on laajentunut niin, että he ovat vapaita sen seremoniallisen lain ikeestä, jonka alla juutalainen seurakunta eli. Uskovat ovat nyt vapautettu suuremmalla rohkeudella astumaan armon valtaistuimen eteen. Uskovilla on nyt parempi tieto Jumalan vapaasta Hengestä kuin tavallisesti oli mahdollista Vanhan liiton aikana. Joh. 7:38, 39; Hepr. 10:19–21

2. Jumala yksin on omantunnon Herra. Jaak. 4:12; Room. 14:4 Jumala on jättänyt omantunnon vapaaksi niistä ihmisten opeista ja määräyksistä, jotka ovat vastoin hänen sanaansa tai eivät sisälly siihen. Ap.t. 4:19, 29; 1. Kor. 7:23; Matt. 15:9 Omatunto on myös vapaa kaikista ihmisten uskon ja jumalanpalveluksen asioihin tekemistä lisäyksistä. Sellaisiin uskominen tai omantunnon sitominen niiden määräämiin asioihin on omantunnon todellisen vapauden pettämistä. Kol. 2:20, 22, 23 Se, joka vaatii uskon julkilausumattomien osien noudattamista taikka absoluuttista ja sokeaa kuuliaisuutta, turmelee omantunnonvapauden sekä myös järjen. 1. Kor. 3:5; 2. Kor. 1:24

3. Ne, jotka kristillisen vapauden verukkeella tekevät syntiä tai nauttivat mistä tahansa syntisestä himosta, vääristävät evankeliumin armon omaksi tuhokseen Room. 6:1, 2 ja tuhoavat kokonaan kristillisen vapauden tarkoituksen. Kun meidät on vapautettu kaikkien vihollistemme käsistä, meidän tulee palvella Herraa vailla pelkoa pyhyydessä ja vanhurskaudessa kaikki elämämme päivät. Gal. 5:13; 2. Piet. 2:18, 21

Luku 22: Jumalanpalvelus

1. Luonnon valo osoittaa, että on olemassa Jumala, jolla on kaiken kattava herruus ja valta. Jumala on oikeudenmukainen, hyvä ja tekee hyvää kaikille. Siksi häntä on pelättävä, rakastettava ja ylistettävä, häntä on huudettava avuksi, häneen on luotettava ja häntä on palveltava koko sydämellä ja sielulla ja kaikin voimin. Jer. 10:7; Mark. 12:33 Jumala itse on asettanut hyväksyttävän tavan tosi Jumalan palvelemiseksi. 5. Moos. 12:32 Näin hän on ilmoitetulla tahdollaan asettanut palvelemiselleen rajat. Jumalaa ei tule palvella ihmisen oman mielikuvituksen ja keksintöjen mukaan tai Saatanan ehdotusten mukaan millään näkyvällä kuvalla tai muulla kuin Pyhän Raamatun esittämällä tavalla. 2. Moos. 20:4–6

2. Hurskas jumalanpalvelus tulee toimittaa Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle ja yksin hänelle. Matt. 4:9, 10; Joh. 5:23; Matt. 28:19 Sitä ei tule toimittaa enkeleille, ei pyhimyksille tai mille tahansa muille luoduille. Room. 1:25; Kol. 2:18; Ilm. 19:10 Syntiinlankeemuksen jälkeen jumalanpalvelusta ei tule toimittaa ilman välittäjää. Joh. 14:6 Kristus yksin on tällainen välittäjä. 1. Tim. 2:5

3. Kiitosrukous muodostaa luonnollisen osan jumalanpalvelusta ja Jumala odottaa sitä kaikilta ihmisiltä. Ps. 95:1–7; 65:2 Jotta kiitosrukous olisi Jumalalle otollinen, sen tulee tapahtua Pojan nimessä, Joh. 14:13, 14 Hengen avustuksella, Room. 8:26 hänen tahtonsa mukaisesti, 1. Joh. 5:14 ymmärryksellä, kunnioituksella, nöyryydellä, innokkaasti, uskolla, rakkaudella ja kestävyydellä. Rukoillessa muiden kanssa on käytettävä ihmisten ymmärtämää kieltä. 1. Kor. 14:16, 17

4. Rukouksen tulee kohdistua lain sallimiin asioihin ja kaikkiin nykyisiin taikka tuleviin ihmisiin, 1. Tim. 2:1, 2; 2. Sam. 7:29 mutta ei kuolleisiin 2. Sam. 12:21–23 eikä myöskään niihin, joiden tiedetään tehneen kuolemansyntiä. 1. Joh. 5:16

5. Aidon jumalanpalveluksen osia ovat: Raamatun lukeminen, 1. Tim. 4:13 saarnaaminen ja Jumalan sanan kuuleminen, 2. Tim 4:2; Luuk. 8:18 toinen toistensa opettaminen ja varoittaminen psalmein, virsin ja hengellisin lauluin laulaen täysin sydämin Herralle, Kol. 3:16; Ef. 5:19 kuin myös kasteen Matt. 28:19, 20 ja Herran ehtoollisen toimittaminen. 1. Kor. 11:26 Ne tulee suorittaa kuuliaisuudesta hänelle, ymmärryksellä, uskolla, kunnioituksella ja jumalisella pelolla. Näiden lisäksi voidaan pyhällä ja hurskaalla tavalla erityisissä tilanteissa tarkoituksellisesti nöyrtyä 2. Moos. 15:1–19; Ps. 107 paastoten Est. 4:16; Joel 2:12 ja kiitoksen kanssa.

6. Evankeliumin aikakaudella rukous ja muut jumalanpalveluksen osat eivät ole sidottu tiettyyn paikkaan. Mikään rukouksen paikka tai suunta ei ole toista parempi. Jumalaa on palveltava kaikkialla hengessä ja totuudessa: Joh. 4:21; Mal. 1:11; 1. Tim. 2:8 päivittäin Matt. 6:11; Ps. 55:17 perheissä, Ap.t. 10:2 kukin tykönään yksityisesti, Matt. 6:6 juhlallisesti julkisissa kokouksissa. Mitään näistä ihmisten ei tule laiminlyödä tai hylätä laiskuuttaan eikä tahallaan, kun Jumala kutsuu näin tekemään sanassaan tai kaitselmuksessaan. Hepr. 10:25; Ap.t. 2:42

Luku 24: Maallinen esivalta

1. Jumala, koko maailman ylin herra ja kuningas, on määrännyt maallisen esivallan itselleen alamaiseksi ja ihmisten yläpuolelle. Esivalta toimii Jumalan kunniaksi ja yhteiseksi hyväksi. Tätä tarkoitusta varten Jumala on varustanut esivallan miekalla, jotta se voi puolustaa ja rohkaista hyviä ja rangaista pahantekijöitä. Room. 13:1–4

2. Kristityn on sallittua ottaa vastaan esivallan virka ja toimia siinä, kun häntä sellaiseen kutsutaan. Esivallan virassa kristittyjen tulee erityisesti ylläpitää oikeudenmukaisuutta ja rauhaa 2. Sam. 23:3; Ps. 82:3, 4 kunkin kansakunnan terveellisten lakien mukaan. Esivallan virassa kristityt voivat laillisesti Uuden testamentin aikana käydä sotaa oikeudenmukaisissa ja välttämättätömissä olosuhteissa. Luuk. 3:14

3. Koska maalliset esivallan edustajat ovat Jumalan asettamia edellä mainituista syistä, meidän tulee Herrassa alistua kaikkiin laillisiin heidän käskemiinsä asioihin. Meidän ei kuulu alistua pelkästään rangaistuksen pelosta, vaan myös omantunnon tähden. Room. 13:5–7; 1. Piet. 2:17 Meidän on anottava ja rukoiltava kuninkaiden ja kaikkien vallassa olevien puolesta, jotta voimme elää heidän alaisuudessaan hiljaista ja rauhallista elämää kaikessa jumalisuudessa ja vilpittömyydessä. 1. Tim. 2:1, 2

Luku 25: Avioliitto

1. Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Miehen ei ole laillista pitää enempää kuin yhtä vaimoa eikä yhdellä naisella ole oikeutta pitää kuin yhtä aviomiestä samanaikaisesti. 1.Moos. 2:24; Mal. 2:15; Matt. 19:5, 6

2. Avioliitto on säädetty aviomiehen ja vaimon keskinäiseksi avuksi, 1. Moos. 2:18 ihmiskunnan lisääntymiseksi laillisella tavalla 1. Moos. 1:28 ja epäpuhtauden estämiseksi. 1. Kor. 7:2, 9

3. Kaikkien ihmisten on laillista solmia avioliitto, jos he voivat vakaasti antaa siihen suostumuksensa. Hepr. 13:4; 1. Tim. 4:3 Kristittyjen velvollisuutena on kuitenkin solmia avioliitto Herran nimessä. 1. Kor. 7:39 Siksi todellisen uskonnon tunnustajien ei tule solmia avioliittoa uskottomien tai epäjumalanpalvelijoiden kanssa. Hurskaiden ei myöskään pidä solmia epätasa-arvoista liittoa sellaisten kanssa, jotka elävät pahamaineista elämää tai kannattavat kadottavaa harhaoppia. Neh. 13:25–27

4. Avioliittoa ei voi solmia sellaisten verisukulaisten tai läheisten sukulaisten kanssa, jotka on kielletty Jumalan sanassa. 3. Moos. 18 Tällaisia sukurutsaisia avioliittoja ei tule pariskuntien suostumuksellakaan laillistaa niin, että nämä henkilöt eläisivät yhdessä miehenä ja vaimona. Mark. 6:18; 1. Kor. 5:1

Luku 26: Seurakunta

1. Katolista tai universaalia seurakuntaa voidaan kutsua näkymättömäksi seurakunnaksi, koska se on synnytetty Hengen sisäisestä työstä ja armon totuudesta. Se koostuu valittujen joukosta, jotka olivat, ovat ja tulevat kootuksi yhteen Kristuksen, heidän päänsä, alleen. Seurakunta on morsian, ruumis ja Kristuksen täyteys, joka täyttää kaikki kaikessa. Hepr. 12:23; Kol. 1:18; Ef. 1:10, 22, 23; Ef. 5:23, 27, 32

2. Kaikki ihmiset läpi maailman, jotka tunnustavat evankeliumin uskoa ja kuuliaisuutta Jumalalle Kristuksen kautta, pysyen sopusoinnussa evankeliumin kanssa, ovat ja voidaan kutsua näkyviksi pyhiksi. 1. Kor. 1:2; Ap.t. 11:26 Tämä edellyttää että he eivät tuhoa omaa tunnustustaan millään perustuksia horjuttavalla opillisella virheellä tai epäpyhällä elämällä. Kaikkien paikallisten seurakuntien kuuluu koostua näistä ihmisistä. Room. 1:7; Ef. 1:20–22

3. Puhtaimmatkin seurakunnat taivaan alla ovat alttiita sekaannukselle ja virheille. 1. Kor. 5; Ilm. 2; Ilm. 3 Jotkut ovat rappeutuneet niin paljon, että ne ovat lakanneet olemasta Kristuksen seurakuntia ja ovat tulleet Saatanan synagoogiksi. Ilm. 18:2; 2. Tess. 2:11, 12 Tästä huolimatta Kristuksella on aina ollut ja tulee olemaan tässä maailmassa aina loppuun asti valtakunta koostuen niistä ihmisistä, jotka luottavat häneen ja tunnustavat hänen nimeänsä. Matt. 16:18; Ps. 72:17; Ps. 102:28; Ilm. 12:17

4. Herra Jeesus Kristus on seurakunnan pää. Isän asetuksesta kaikki valta on annettu hänelle korkeimmalla ja kaikkivoipaisimmalla tavalla kutsua, asettaa, järjestää ja hallita seurakuntaa. Kol. 1:18; Matt. 28:18–20; Ef. 4:11, 12

5. Harjoittaessaan hänelle luovutettua valtaansa sanan työn kautta ja hänen Henkensä mukaisesti, Herra Jeesus kutsuu itselleen maailmasta kaikki ne, jotka Isä on antanut hänelle. Joh. 10:16; Joh. 12:32 He ovat kutsutut elämään Herran edessä kuuliaisuuden tiellä, jonka hän säätää heille sanassaan. Matt. 28:20 Kutsuttuja hän käskee elämään yhdessä paikallisissa yhteisöissä tai seurakunnissa heidän yhteiseksi kasvuksi ja pitämään julkisia jumalanpalveluksia, joita hän vaatii heiltä niin kauan, kun he ovat tässä maailmassa. Matt. 18:15–20

6. Seurakunnan jäsenet ovat tulleet pyhiksi kutsun perusteella. He osoittavat ja näyttävät tunnustuksellaan ja elämällään kuuliaisuutensa Kristuksen kutsulle. Room. 1:7; 1. Kor. 1:2 He halukkaasti suostuvat elämään yhdessä Kristuksen opetusten mukaan. Jumalan tahdosta he antavat itsensä Herralle ja toisilleen, tavoitteenaan seurata evankeliumin määräyksiä. Ap.t. 2:41, 42; Ap.t. 5:13, 14; 2. Kor. 9:13

7. Jokaiselle seurakunnalle, joka kokoontuu tällä tavoin – mukautuen Kristuksen mielelle niin kuin hänen sanansa paljastaa – hän on antanut voiman ja auktoriteetin järjestämään pidettäväksi asettamansa tarpeellisen jumalanpalveluselämän ja kurinpidon. Tämän vallan alaisuudessa hän on myös antanut heille käskyjä ja sääntöjä käytettäväksi ja toimitettavaksi oikealla ja sopivalla tavalla. Matt. 18:17, 18 ; 1. Kor. 5:4, 5; 1. Kor. 5:13; 2. Kor. 2:6–8

8. Paikallinen seurakunta – koottuna ja täysin organisoituna Kristuksen mielen mukaan – koostuu viran hoitajista ja jäsenistä. Kristuksen asettamat virat ovat paimenet tai vanhimmat ja seurakuntapalvelijat (diakonit). Seurakunnan tulee valita ja erottaa heidät työhön. Tällä tavalla heidät on kutsuttu erityistä tarkoitusta varten suorittamaan toimituksia ja muita velvollisuuksia, joita Kristus on heille antanut tai kutsunut tekemään. Tämän mallin kuuluu jatkua ajan loppuun asti. Ap.t. 20:17, 28; Fil. 1:1

9. Kristus on osoittanut tavan kutsua jonkun paimenen tai vanhimman virkaan seurakunnassa. Pyhä Henki on valmistanut ja lahjoittanut tarpeelliset lahjat tällaiselle henkilölle. Seurakunnan tulee valita hänet yhteisellä äänestyksellä. Ap.t. 14:23 Hänet täytyy sen jälkeen kunnian arvoisesti erottaa tähän tehtävään ja rukouksella. Seurakunnan vanhimpien (jos heitä silloin on virassa) täytyy asettaa kätensä hänen päälleen. 1. Tim. 4:14 Seurakuntapalvelija (diakonit) täytyy myös valita samankaltaisella äänestyksellä ja erottaa tähän rukouksella ja kätten päälle panemisella. Ap.t. 6:3, 5, 6

10. Pastorien tehtävä Kristuksen seurakunnissa ja hänen palveluksessaan on antaa jatkuva huomio Sanan palveluksessa ja rukouksessa. Heidän kuuluu valvoa seurakunnan jäsenten sieluja muistaen, että he tulevat antamaan tilin Kristukselle. Ap.t. 6:4; Hepr. 13:17 Seurakuntien, joita paimenet palvelevat, tulee antaa heille kuuluva kunnioitus ja jakaa omastaan kykyjensä mukaan. 1. Tim. 5:17, 18; Gal. 6:6, 7 Heidän täytyy tehdä tämä, jotta heidän pastorinsa pystyisivät elämään normaalia elämää sekaantumatta muihin töihin 2. Tim. 2:4 ja voisivat osoittaa vieraanvaraisuutta toisille. 1. Tim. 3:2 Sekä luonnon laki että Herran Jeesuksen suora käsky vaativat tätä. Ne, jotka saarnaavat evankeliumia ansaitsevat myös elantonsa evankeliumista. 1. Kor. 9:6–14

11. Vaikka seurakuntien pastorien tuleekin saarnata sanaa virkansa puolesta, sanassa palveleminen ei ole totaalisesti rajoitettu vain heille. Myös toiset seurakunnan hyväksymät ja kutsutut, joita Pyhä Henki on varustanut ja lahjoittanut tarvittavat lahjat, voivat ja tulee saarnata. Ap.t. 11:19–21; 1. Piet. 4:10,11

12. Kaikki uskovat ovat velvoitettuja liittymään paikalliseen seurakuntaan mahdollisuuksien mukaan. Samoin kaikki, jotka ovat hyväksytyt seurakunnan etuoikeuksiin, ovat myös alamaiset sen kurille ja hallinnalle Kristuksen hallinnan mukaan. 1. Tess. 5:14; 2. Tess. 3:6, 14, 15

13. Seurakunnan jäsenten, joita on loukattu ja jotka ovat suorittaneet oman velvollisuutensa koskien henkilöä, joka on loukannut heitä, ei tule häiritä mitään seurakunnan toimintaa tai vetäytyä pois seurakunnan kokouksista tai toimituksista minkään loukkauksen tähden. Sen sijaan heidän kuuluu pitää katseensa tiukasti Kristuksessa ja odottaa seurakunnan päätöstä. Matt. 18:15–17; Ef. 4:2, 3

14. Jokainen seurakunta ja kaikki sen jäsenet ovat velvoitettuja jatkuvasti rukoilemaan kaikkien Kristuksen seurakuntien hyvän ja menestyksen puolesta. Ef. 6:18; Ps. 122:6 Heidän täytyy myös – kaikkina mahdollisuuksina heidän asemiensa ja kutsujen rajoissa – harjoittaa lahjojaan ja armojaan seurakunnan eduksi. Kun Jumalan kaitselmus nostaa uusia seurakuntia, sen mukaan kun on olosuhteiden mukaan mahdollista, heidän tulee nauttia keskinäisestä yhteydestä rauhaksi, rakkauden kasvuksi ja yhteiseksi rakennukseksi. Room. 16:1, 2; 3. Joh. 8–10

15. Opillisia tai hallinnollisia vaikeuksia tai erimielisyyksiä, jotka koskettavat rauhaa, yhteyttä tai yhteistä kasvua, voi nousta. Ne saattavat koskettaa kaikkia seurakuntia yleisesti tai yksittäistä seurakuntaa. Vaikeuksia voi myös tulla, kun seurakunnan jäsen tai jäseniä on loukattu seurakuntakurilla, jota ei on toimitettu totuudessa ja järjestyksessä. Tällaisissa tapauksissa on Kristuksen mielen mukaista, että niillä seurakunnilla, joilla on yhteys, tavata heidän lähettiensä kautta harkitsemaan ja antamaan neuvoa paikalliselle seurakunnalle, jota käsiteltävä ongelma koskee. Ap.t. 15:2, 4, 6, 22, 23, 25 Tarkkaan katsoen, kootuille läheteille ei kuitenkaan ole annettu mitään seurakunnallista valtaa. Heillä ei myöskään ole oikeutta harjoittaa seurakuntakuria minkään seurakunnan tai yksilön ylitse tai määrätä päätöstään seurakunnille tai niiden johtajille. 2. Kor. 1:24; 1. Joh. 4:1

Luku 27: Pyhien yhteys

1. Kaikilla Kristukseen yhdistyneillä pyhillä on yhteys hänen kanssaan hänen armossaan, kärsimyksessään, kuolemassaan, ylösnousemuksessaan ja kunniassaan. 1. Joh. 1:3; Joh. 1:16; Fil. 3:10; Room. 6:5, 6 Kristus on tällöin henkensä ja uskon kautta heidän päänsä. Tämä ei kuitenkaan tee heistä samaa persoonaa hänen kanssaan. Pyhät ovat yhdistyneinä toisiinsa rakkaudessa; näin heillä on yhteys toistensa lahjoihin ja suosioon. Ef. 4:15, 16; 1. Kor. 12:7; 1. Kor. 3:21–23 Pyhät ovat tällöin velvollisia suorittamaan järjestyksen mukaisesti sellaisia julkisia ja yksityisiä tehtäviä, jotka koituvat heidän keskinäiseksi hyväkseen. Tämä koskee niin sisäisen kuin ulkoisen ihmisen hyvää. 1. Tess. 5:11, 14; Room. 1:12; 1. Joh. 3:17, 18; Gal. 6:10

2. Pyhät ovat velvollisia säilyttämään pyhän veljeyden ja yhteyden jumalanpalveluksessa sekä muissa sellaisissa hengellisissä toimituksissa jotka ovat heille vahvistukseksi. Hepr. 10:24, 25; Hepr. 3:12, 13 He myös auttavat toisiaan ulkonaisissa asioissa kykyjensä ja tarpeidensa mukaan. Ap.t. 11:29, 30 Tätä avun yhteyttä on erityisesti sovellettava evankeliumin säännön mukaan niissä ihmissuhteissa joissa he ovat, kuten perheissä Ef. 6:4 tai seurakunnissa. 1. Kor. 12:14–27 Kuitenkin Jumalan suomia tilaisuuksia osoittaa anteliaisuutta tarjotaan myös kaikille uskossa oleville jotka vain kutsuvat avukseen Herran Jeesuksen nimeä. Siitä huolimatta tämä pyhien yhteys ei tee mahdolliseksi toisten uskovien yksityisen omistusoikeuden kumoamista tai sen kyseenalaistamista. Ap.t. 5:4; Ef. 4:28

Luku 28: Kaste ja Herran ehtoollinen

1. Kaste ja Herran ehtoollinen ovat selkeästi säädettyjä ja oleellisen tärkeitä toimituksia, jotka Herra Jeesus, ainoa lainsäätäjä, on suvereenisti asettanut. Niitä tullaan jatkamaan hänen seurakunnassaan tämän maailmanajan loppuun saakka. Matt. 28:19, 20; 1. Kor. 11:26

Luku 29: Kaste

1. Kaste on Uuden testamentin toimitus, jonka Jeesus Kristus on asettanut. Kastetuille tämä on merkki heidän yhteydestään Kristukseen, hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, heidän oksastumisestaan häneen, Room. 6:3–5; Kol. 2:12; Gal. 3:27 syntien anteeksiannosta Mark. 1:4; Ap.t. 22:16 ja omistautumisesta Jumalalle. Jeesuksen Kristuksen kautta he elävät ja vaeltavat uudessa elämässä. Room. 6:4

2. Ainoastaan ne, jotka todella tunnustavat katumusta Jumalaa kohtaan ja uskossa kuuliaisina kääntyvät Herramme Jeesuksen Kristuksen puoleen, ovat sopivia tähän toimitukseen. Mark. 16:16; Ap.t. 8:36, 37; Ap.t. 8:12 Ap.t. 2:41; Ap.t. 18:8

3. Tämän toimituksen ulkoisena elementtinä tulee käyttää vettä, jossa kastettava kastetaan Isän, ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Matt. 28:19, 20; Ap.t. 8:38

4. Kastettavan upottaminen tai laskeminen veteen on tarpeen tämän toimituksen suorittamiseksi asianmukaisesti. Matt. 3:16; Joh. 3:23

Luku 30: Herran ehtoollinen

1. Herra Jeesus asetti ehtoollisen samana yönä jona hänet kavallettiin. Tätä asetusta tulee noudattaa jatkuvana muistona ja osoituksena hänen uhrikuolemastaan kaikissa seurakunnissa tämän maailmanajan loppuun asti. 1. Kor. 11:23–26 Ehtoollinen on tarkoitettu uskovien luottamuksen vahvistukseksi seurakunnissa kaikkia Kristuksen kuoleman hyötyjä kohtaan ja se ravitsee heitä hengellisesti. Näin uskovat kasvavat Kristuksessa ja liittyvät edelleen kaikkiin niihin velvollisuuksiin, joita uskovilla on Kristusta kohtaan. Ehtoollinen on side ja lupaus uskovien yhteydestä Kristukseen toinen toisiinsa. 1. Kor. 10:16, 17, 21

2. Tässä toimituksessa Kristusta ei tarjota Isälle eikä tehdä mitään todellista uhrausta elävien tai kuolleiden ihmisten syntien anteeksiantamiseksi, vaan ainoastaan muistetaan sitä, kun Kristus antoi itsensä ristillä kertakaikkisesti. Hepr. 9:25, 26, 28 Ehtoollinen on hengellinen leipä, joka osoittaa tämän Kristuksen työn johdosta kaiken ylistyksen Jumalalle. 1. Kor. 11:24; Matt. 26:26, 27 Siksi paavilaisten messu-uhri loukkaa vastenmielisesti Kristuksen omaa uhria, joka yksin on annettu valittujen kaikkien syntien hyvittämiseksi.

3. Herra Jeesus on tätä toimitusta varten käskenyt rukoilemaan ja pyytämään siunausta leivän ja viinin elementeille, asettaen ne siten pyhään käyttöön erotuksena arkisesta käytöstä. Sen toimittajat murtavat leivän ja ottavat maljan, antaen leivän ja viinin ehtoolliseen osallistuville, nauttien ne myös itse. 1. Kor. 11:23–26

4. On tämän toimituksen luonteen ja Kristuksen asetuksen vastaista kieltää ehtoollisviini kansalta, palvoa ehtoollisaineita, kohottaa tai kuljettaa niitä ympäriinsä palvottaviksi, tai säilyttää niitä myöhempää teeskenneltyä uskonnollista käyttöä varten. Matt. 26:26–28; 15:9; 2. Moos. 20:4, 5

5. Toimituksen ulkoisilla elementeillä, jotka Kristuksen asetuksen mukaisesti on asetettu erilleen, on seuraavanlainen suhde ristiinnaulittuun: toisinaan niitä kutsutaan todellisesti, mutta kuitenkin vertauskuvallisesti, niiden asioiden nimillä, joita ne edustavat. Ne edustavat Kristuksen ruumista ja verta, 1. Kor. 11:27 joskin olemuksensa ja luontonsa puolesta ne yhä säilyvät todellisesti vain leipänä ja viininä, joita ne olivat jo aiemmin. 1. Kor. 11:26–28

6. Sellainen oppi jonka mukaan leivän ja viinin olemus muuttuu Kristuksen ruumiin ja veren olemukseksi, papin suorittaman pyhittämisen välityksellä tai jollain muulla tavalla, on ristiriidassa sekä Raamatun Ap.t. 3:21; Luuk. 24:6, 39 että terveen ajattelun ja järjen kanssa. Tätä oppia kutsutaan yleisesti termillä transsubstantiaatio. Se kadottaa toimituksen luonteen ja on lisäksi johtanut ja edelleen johtaa monenlaiseen taikauskoon ja karkeaan epäjumalanpalvelukseen. 1. Kor. 11:24, 25

7. Ne, jotka ottavat toimituksen arvollisesti vastaan ja jotka nauttivat ulkonaisesti toimituksen näkyvät elementit ja ottavat vastaan hänen kuolemansa hyötyjä. Tämä tapahtuu sisäisesti uskossa ja todellisesti, ei lihallisesti eikä ruumiillisesti, vaan hengellisesti. Kristuksen ruumis ja veri ovat kuitenkin tässä toimituksessa uskoville uskossa läsnä yhtä todellisesti, vaikkakin hengellisesti, kuin heidän aistinsa havaitsevat toimituksen elementit. 1. Kor. 10:16; 11:23–26

8. Tietämättömät ja jumalattomat ihmiset, jotka eivät ole kelvollisia nauttimaan yhteydestä Kristukseen, eivät ole arvollisia tulemaan ehtoollispöytään. Jos he tässä tilassa osallistuvat näihin pyhiin salaisuuksiin ja heidän annetaan osallistua niihin, he tekevät suuren synnin Kristusta vastaan. 2. Kor. 6:14, 15 Se joka vastaanottaa ehtoollisen kelvottomasti on syypää Herran ruumista ja verta vastaan, syöden ja juoden itselleen tuomion. 1. Kor. 11:29; Matt. 7:6.

Luku 31: Ihmisten tila kuoleman jälkeen ja kuolleiden ylösnousemus

1. Kuoleman jälkeen ihmisruumis palautuu tomuksi ja mätänee. 1. Moos. 3:19; Ap.t. 13:36 Kuitenkin ihmissielut (jotka eivät kuole eivätkä nuku), joilla on kuolematon olemassaolo, palaavat välittömästi olemassaolon antaneen Jumalan luo. Saarn. 12:7 Vanhurskaiden sielut, jotka ovat tulleet täydellisiksi pyhyydessä, vastaanotetaan paratiisiin, jossa he ovat Kristuksen kanssa ja saavat katsella Jumalan kasvoja kirkkaudessa ja kunniassa, odottaen ruumiittensa täyttä lunastusta. Luuk. 23:43; 2. Kor. 5:1, 6, 8; Fil. 1:23; Hepr. 12:23 Pahojen ihmisten sielut heitetään helvettiin, jossa he pysyvät piinassa ja täydellisessä pimeydessä odottamassa tuomiopäivää. Juud. 6, 7; 1. Piet. 3:19; Luuk. 16:23, 24 Näiden kahden tilan lisäksi Raamattu ei tunne mitään muuta sijoituspaikkaa, joihin ruumiista erillään olevat sielut sijoitetaan.

2. Viimeisenä päivänä ne pyhät, jotka silloin vielä elävät, eivät nuku kuolemaan, vaan muuttuvat. 1. Kor. 15:51, 52; 1. Tess. 4:17 Kaikki kuolleet nousevat haudoistaan omassa ruumiissaan, ei missään toisessa, Job 19:26, 27 joskin näillä ruumiilla on uudenlaisia ominaisuuksia. Tämä ruumiin ja sielun uusi yhteys kestää ikuisesti. 1. Kor. 15:42, 43

3. Kristuksen voimasta jumalattomien ruumiit herätetään häpeään, kun taas vanhurskaiden ruumiit hänen Henkensä kautta herätetään kunniaan. Nämä ruumiit saavat kirkastetun Kristuksen ruumiin kaltaisen olotilan. Ap.t. 24:15; Joh. 5:28, 29; Fil. 3:21

Luku 32: Viimeinen tuomio

1. Jumala on nimennyt päivän, jolloin hän tuomitsee maailman Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Ap.t. 17:31; Joh. 5:22, 27 Isä on antanut kaiken voiman ja tuomiovallan Jeesukselle Kristukselle. Sinä päivänä ei tuomita vain luopuneita enkeleitä 1. Kor. 6:3; Juud. 6 vaan samalla tavoin myös maan päällä eläneet ihmiset, jotka joutuvat Kristuksen tuomioistuimen eteen. He antavat todistuksensa ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan ja saavat tuomionsa sen mukaan, mitä he ovat ruumiillisen elämänsä aikana tehneet, hyvää tai pahaa. 2. Kor. 5:10; Saarn. 12:14; Matt. 12:36; Room. 14:10, 12; Matt. 25:32–46

2. Jumalan päättämän päivän tarkoitus on armon kunniassa tuoda julki valittujen ikuinen pelastus. Hän tuo myös julki oikeudenmukaisuutensa tuomitessaan ikuiseen kadotukseen pahat ja tottelemattomat ei-valitut. Room. 9:22, 23 Vanhurskaat tulevat silloin siirtymään iankaikkiseen elämään ja saamaan täyden ilon ja kunnian ikuisten palkkioiden kera Herran läsnäolossa. Pahat, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä noudata Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, heitetään ikuiseen piinaan Matt. 25:21, 34; 2. Tim. 4:8 ja heitä rangaistaan iankaikkisella erolla Herran läsnäolosta ja hänen voimansa kunniasta. Matt. 25:46; Mark. 9:48; 2. Tess. 1:7–10

3. Kristus on kehottanut meitä varmuudella ymmärtämään, että kerran tulee tuomion päivä, jolloin kaikki ihmiset erotetaan synnistä 2. Kor. 5:10, 11 ja hurskaat pääsevät irti vastoinkäymisistä suureksi lohdutuksekseen. 2. Tess. 1:5–7 Hän ei paljasta tarkkaa päivää ihmisille, jotta he voisivat karistaa pois lihallisen huolettomuutensa ja valvoisivat alati, koska he eivät tiedä, millä hetkellä Herra tulee. Mark. 13:35–37; Luuk. 12:35, 36 Kristus on kehottanut olemaan valmiina sanomaan, Tule Herra Jeesus, tule pian. Aamen. Ilm. 22:20